Nyt ollaan jo vuodessa 2016. Hiihtohommissa ei ollut suuria mestaruuskisoja - ainoastaan maailman cup. Naisten jääkiekkomestaruuksista taisteltiin Kanadassa sieltä suomalaiset löytyvät sijalta neljä. Miehet puolestaan kisailivat Venäjällä ja suomalaisten lopullinen sijoitus oli toinen. Loppuottelussa Kanada oli parempi maalein 2-0. Euroviisut viisuiltiin Tukholmassa ja sieltä suomalaislaulaja Sandhalle jäi käteen pelkkä luu eli eipä sen enempää. Kesän lopussa kivoiteltiin sitten olympiakisoissa Riossa, mistä kotiin kannettavaksi tuli vain painija Mira Potkosen pronssimitali. Kautta aikain surkeimmat suomalaisten olympiakisat.

Vuosi alkoi vanhaan malliin. Minulla oli kolmas luokka, kävin laulamassa Thromoksessa ja Produktiokuorokin oli vielä elossa. Lueskelin kreikkaa ja kävin sauvakävelyllä, mutta juurikaan ei hiihtämään päässyt eikä noita kilometrejä tuolla laduilla sitten tullutkaan. Kotkassa kuljettiin Irmelin äitiä tapaamassa. Hän oli vielä hyvin maailmankartalla, mutta kyllähän fyysiset voimat alkoivat olla aika heikoilla. Kävimme matkailumessuilla, mikä tavallaan oli ihan turhaa. Hirveästi vaan väkeä ja kova sähläkkä. OAJ-risteilylle minun piti lähteä, mutta sen verran oli selkä kipeä koko edellisen viikon, että jätin sen väliin.

Helmikuussa ennen hiihtolomaa oli säestämässä Hiiden Laulun kevätkonserttia Nummelassa. Kävin muutaman kerran Hesassa katsomassa HIFK:n peliä. Maaliskuussa meillä oli kaksikin isoa konserttia - ensin Pike-kanttorin eläkkeellelähtöjuhla ja sitten Thromoksen oma perinteinen ystäväkonsertti. Molemmissa olivat esitystuvat ihan täynnä ja hyvä meno ja meininki.

Koulumme taideyhdistys esitti näytelmän Kolme iloista rosvoa, mutta minä en esiintynyt siinä - hoidon ainoastaan äänentoistoa ja valaistusta, mikä oli kyllä ihan pikkuinen homma. Pihan kevättöihin päästiin jo ihan huhtikuun alussa. Toki vain vähän haravointia, oksien siivoamista, isojen pensaiden katkomista ja sellaista, mutta hiljalleen. 

Toukokuu sujui taas perinteiseen malliin jääkiekon MM-kisojen seurannassa ja koulun lopetustohinoissa. Ystävämme Paul tuli Suomeen muutamaksi päiväksi ihan toukokuun lopussa.

Kesäloma alkoi kevyesti pihatöitä tehdessä ja siivotessa. Kuun puolivälissä lähdin perinteiseen tapaani Santorinille. Lähtöä edeltävänä iltana olin Club for fiven keikalla Tapiolassa Kertun kanssa. Lähtöpäivänä tutustuin vielä Vihdissä järjestettyihin Lähetysjuhliin.

Kesän aikana ehdittiin sitten toki pyöriä tässä lähiympäristössä ja toki Kotkassa. Olimme myös Jyväskylässä ystäväperheemme rouvan synttäreillä. Tallinnassa pyörähdettiin ja minä olin sitten muutaman päivän itsekseni Kivijärvellä, mistä sitten piipahdin Saarijärvelle juhlimaan ylioppilaaksi pääsemisen 40-vuotisjuhlaa. Minulle se ei tosin tullut täyteen vielä vuonna 1976, mutta olin siinä ryhmässä kolme vuotta ja tavallaan niin kuin kuuluin porukkaan. Ylioppilaaksi pääsin sitten vuonna 1977.

Elokuussa kävimme vielä Kotkassa, missä alkoi selkeästi näkyä Irmelin äidin sekä fyysinen että henkinen lamaantuminen. Toki hän vielä lähti meidän kanssa ulos ja kävi jätskillä, mutta kovin oli hidasta ja vaivalloista se toiminta. 

Elokuussa Thromos lauloi jälleen Kuoro goes kapakka-illassa ja myös syysmarkkinoilla Wichtis krouvissa.

Koulu alkoi vanhaan tuttuun malliin, minä menin neljännelle luokalle. Kuorohommia ei varsinaisesti ollut - Thromos toki treenaili. Kreikan tunnit alkoivat syksyn tullen, mutta siinä se toiminta pääasiassa olikin. Olympiakisoja seurailin sen minkä kykenin, mutta kun kisat olivat toisessa päässä maapalloa, niin eipä minua huvittanut öitäni valvoa, kun oli kuitenkin päästävä päiviksi kouluun.

Syksy sujui sitten ihan omalla painollaan tavallista arkea pyöritellessä. Kotkassa kuljettiin jonkin verran ja toki Helsingissä pikku reissuja tehden, mutta kovin rauhallista tuo touhu oli siinä syksyn edetessä kohti joulua. Joulukuussa olimme kuuntelemassa Hectorin konserttia täpötäydessä Hartwall-areenassa ja sitten ihan uuden vuoden kieppeillä samassa paikassa kuuntelemassa Vain elämää-konserttia.

Joulu sujahti erittäin perinteisesti kotona.