Koulumme taideyhdistys, johon kuuluu pääasiassa opettajia, mutta tosin myös muitakin koulumme henkilökuntaan kuuluvia, on tehnyt jo parinkymmenen vuoden ajan innolla lastennäytelmiä. Niitä on sitten esitetty muutaman kerran ja ainahan ne ovat iloa tuottaneet niin perheen pienimmille kuin vähän vanhemmillekin - etenkin  isovanhemmille.

Ohjelmistossamme ovat olleet mm. Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Vaahteramäen Eemeli, Pekka Töpöhäntä ja Kolme iloista rosvoa ja muitakin, mutta en ihan oikeasti tähän hätään muista. Tänä vuonna sitten projektinamme on Heinähattu ja Vilttitossu.

Treenihommat alettiin jo ennen joulua lukuharjoituksilla ja aika pian sitten joulun jälkeen siirryimme näyttämölle. Minun osanani näyttämöllä on touhuta ikävänä vankikarkurina,  Viila-Voutilaisena, joka himoitsee vankilasta karkaamisen jälkeen Alibullenin neitien koruja ~ kuinka siinä käy, jääköön paljastamatta.

Treenaamme tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa, mutta noin kuukauden päästä esitettävään ensi-iltaan mennessä treenisyksi tiivistyy ja parhaimmillaan sitten käymme esitystä läpi lähes joka päivä. Tässä vaiheessa osaamme jo melko hyvin sijoittumiset ja näyttämöltä poistumiset, mutta säätämistä riittää kyllä.

Itse näytelmä osaltani on aika lailla piece of cake, koska Viilan osuus on loppujen lopuksi aika pieni, mutta minulla on kyllä ollut huomattavan merkittävä osuus, joka kuuluu. Olen nimittäin musiikkivastaava ja koska olen paljon lavalla tai sellaisessa paikassa, että en millään ehdi pianoon, niin minun on täytynyt äänittää aika paljon näytelmän musaa etukäteen. Siitä olisi päässyt helpolla niin, että olisin vaan paukuttanut pianoa, mutta halusin hieman vaihtelua koko pakettiin ja niinpä äänitin kokonaisen bändin, jossa on pianon lisäksi basso, kitaroita, rummut ja synajousia ja muutama muukin pikkutekijä. Koska soitin kaikki soittimet itse, niin moniraitaäänitys vei aikaa. Rummut sain helposti ottamalla valmiita komppeja eli siis en soita rumpuja, koska a) en osaa kunnolla ja b) niitä on tosi vaikea äänittää. Muut soittimet kuitenkin handlasin soittamalla ja ennen kaikkea kitarointi tuotti haastetta enemmän kuin tarpeeksi. Enhän minä mikään kitaristi ole. Rämpytän paremminkin. Vielä kun huomioi sen, että näytelmän musa on Iiro Rantalan säveltämä, niin siinähän sitä haastetta olikin riittävästi. 

Sain kaikki pohjaäänitykset valmiiksi jo pari viikkoa sitten, mutta siinä kohtaa tuli esille, että pari laulua on liian korkealla (sävellaji siis) laulun solistille eli ne piti äänittää uudestaan sopivampaan sävellajiin. Sain nyt sitten lopulta koko homman valmiiksi viikonloppuna ja ehkä vielä hion jotain, mutta nyt olemme aika valmiina tämän homman kanssa.

Tässä vakuuttavan näköinen kuva kitaristista eilen aamulta - onneksi ette kuule, ei ihan Albert Järvinen tai Eric Clapton tai Heikki Silvennoinen tai Jarmo Nikku...itse asiassa ei ihan kukaan, just me.

guitarman.jpg