O tempora o mores. Onkohan niin, että sitä mukaa, kun lapset muuttuvat aikuisiksi, niin heidän normaali elämänsä alkaa vanhempien mielestä olla huonompien tapojen ja suorastaan turmeluksen aikaa. Eivät kaikki varmaankaan ole sitä mieltä, mutta kyllä tämä pääsiäisen vietto on kovasti muuttunut minun elämäni aikana.

Lähtökohta tietenkin on se, että minä olen elänyt lapsuuteni pienillä paikkakunnilla ja aktiivisen seurakuntaelämän kuvioissa. Niin kauan kuin isä eli, meidän pääsiäisissämme käytiin kirkossa ja elettiin hartaasti pääsiäisen kristillisen sanoman ajatusta pohtiessa. Isän kuoltua ja muutettuamme Vesannolta Kivijärvelle, sama hartaus jatkui vielä pitkään ja vaikka meiltä ei lähdettykään töihin seurakuntaan, niin kyllä kirkossa käytiin ja äiti oli usein laulamassa kirkkokuoron kuvioissa. Kuten eilen muistelin, niin ovathan minunkin pääsiäiseni olleet tosi paljon kirkon tilaisuuksien täyttämiä. Se vaan tuntuu niin luonnolliselta, kun sitä on koko ikänsä tehnyt.

Pitkäperjantai oli hyvin suuri pyhä silloin 1960-luvulla. Se tuntui kotonakin sillä tavoin, että emme saaneet riehua ja kaikki leikitkin olivat hyvin hillittyjä. Televisiota ei katsottu tai jos katsottiinkin, niin lähetykset olivat hyvin synkkiä. Tämä ulottui niinkin kauas kuin 1980-luvulle, sillä pitkäperjantaina ei näytetty Dallasia. Pitkäperjantaina ei käyty missään kylässä eikä meille tullut vieraita. Olisi ollut täysin tavatonta, että joku olisi edes ehdottanut, että kaupat, ravintolat ja edes kioskit olisivat auki. Kyllä ainakin pienet maaseutukylät seisoivat ihan jämäkästi täydessä hiljaisuudessa.

Ulkonakaan ei saanut pitkäperjantaina riehua eli jos pääsiäinen oli pitkällä huhtikuussa ja kelit lämpimät ja hyvät, niin siitä huolimatta ei menty pelaamaan jalkapalloa tai pihalätkää. Se vaan ei kuulunut elämään. Pitkäperjantaina ei pelattu       jääkiekkosarjaa eikä myöskään mitään sisäpelisarjaa tai hiihtokilpailuja. Päivä oli täysin pyhitetty Jeesuksen ristiinnaulitsemisen muistolle.

En muista ollenkaan, milloin näistä rajoitteista alettiin antaa periksi. Yhteiskuntamme sekularisoituminen on tietenkin aiheuttanut sen, että oli sitten pyhä tai arki, niin kaikki kaupallista toimintaa harjoittavat instanssit toimivat täysillä. Eipä telkkarin tarjontakaan mitenkään hilliinny, vaan ihan samat ohjelmat siellä ovat kuin arkiperjantaisinkin. Silloin kauan sitten mikään hiihtokeskus tai lomahotelli ei tarjonnut kummoisiakaan palveluita, mutta nythän kaikki Lapin talviurheilumestat ovat täynnä enkä jaksa uskoa, että eilen esim. Levillä olisi ollut vanhan liiton pitkäperjantain hiljaisuutta.

Näin se maailma vaan muuttuu. Onko se nyt sitten hyvä vai huono juttu, mutta näin tässä on käynyt ja sen mukaan mennään.