Mitä, mitä, mitä? Nytkö se Lauri pääsi ripille, vaikka vastahan hän syntyi? Kylmä totuus, vallankin näinä pakkasaikoina, on kuitenkin se, että kyllä siitä kohta on 15 vuotta. Kesäkuutahan se oli silloin vuonna 2003, kun saimme viestin, että poika syntyi ja onhan noista ajoista jo jokunen päivä kulunut ja mittaa on pieneen poikaan tullut jo ihan riittävästi.

Suurin osa 15 vuotta täyttävistä haluaa käydä kesäriparin, mutta syystä tai toisesta Lauri halusi mennä hiihtolomaleirille, joka järjestettiin Riuttarannassa, seurakuntamme leirikeskuksessa reippaan kymmenen kilometrin päässä täältä kyliltä. Leirillä oli käsittääkseni ollut erittäin kiva fiilis ja heillä oli siellä ollut mukavaa. Leiripapin tuntien en kylläkään ihmettele sitä, sillä Outi on kyllä melkoisen mahtava pappi. Hänen saarnansa ja puheensa saattavat välillä hiukan rönsyillä erikoisesti, mutta aivan käsittämättömällä tavalla hän johtaa ne takaisin siihen, mikä on päivän sana. Ymmärtääkseni hän selvisi rippilasten kanssa erittäin hyvin, mikä ei aina ole itsestään selvää, koska tuollaiset 15-vuotiset saattavat olla hieman hämmennystä aiheuttavia sisko- ja velikultia.

Konfirmaatiojumis oli kerrassaan hieno. Ensinnäkin se oli juuri täsmälleen oikeaoppinen luterilainen jumalanpalvelus, mutta se oli suunniteltu niin, että siitä jäi ihmisille hieno muisto. Outi hoiti liturgisen osuuden ja saarnan hyvällä ja ripeällä otteella ja hän oli myös antanut rippilapsille paljon tärkeitä tehtäviä, kuten raamatunluvun ja esirukoukset.

Jumiksen musasta huolehti Elina-kanttori yhdessä seurakunnan taitavan housebändin kanssa. Bändi oli kaiken lisäksi vahvistettu rippilasten harmonikka-, huilu- ja viulustemmoilla. Elina on erinomaisen taitava pianisti ja kyllähän se kuului hänen sovituksissaan.

Koko jumis sujui siis vallan upeasti ja siitä tietenkin suuri kiitos noille rippilapsille, jotka osasivat käyttäytyä suuren kympin arvoisesti. Nuolipoika on meidän Lauri.

altta.jpg

******

Juhlat vietettiin Siirilässä, missä saimme ensin soppaa ja sitten kahvetta. Me sukulaiset ja lähimmät tulimme  suoraan kirkosta juhlapaikalle ja sitten reippaan tunnin jälkeen alkoi tulla muita tuttavia ja ystäviä. Lauri sai tietenkin runsaasti lahjoja, jotka kylläkin olivat pääasiassa setelimuotoisia, mutta niiden käyttölle hänellä onkin ihan selkeä suunnitelmansa.

Thromos kävi laulamassa pari laulua eli juhliin saatiin hieman ohjelmaakin.

Kuten niin usein on tapahtunut, niin kyllä siinä aina meinaa käydä niin, että mummo jää rippilasta pienemmäksi  kuten kuvasta näkyy.

mummopoika.jpg