Ei liene kenellekään minut tuntevalle yllätys, että suuntaan aika pian kesäloman alettua Kreikkaan ja siellä tietenkin Santorinille. Se saari on minulle hieman kuin kesämökki monelle. Kaikki on tuttua, mitään yllätyksiä siellä ei varsinaisesti kohtaa, mutta aina sinne vaan on mukava mennä.

Kävin Santorinilla ensimmäisen kerran vuonna 1995, kun olin tutustumassa leirikoulutoimintaan. Sittemminhän vein sinne porukoita yli kymmenen kertaa ja niiden matkojen lisäksi on tullut itse kuljetuksi Santorinin teillä ja vallankin Kamarin kaduilla ihan enemmän kuin keskivertoturistille olisi tarpeen. Se, kuinka paljon olen siellä ajellut skootterilla on arvoitus ja tulee sellaiseksi jäämäänkin, mutta on noita kilometrjä tullut.

Santorinilla on paikkoja, joissa pyrin joka reissulla käymään. Yksi niistä on Piilokirkoksi kutsumani luola Mesa Vuonon rinteellä. Paikka näkyy hyvin Kamarin rannalta. Siellä on todellakin luola, jonka yhteyteen on rakennettu hädin tuskin meidän vessan kokoinen kappeli. Toinen merkittävä paikka on tuo vuori, Mesa Vuono, jonne pääsisi kävellen Kamarista, mutta en kylläkään ole moista kävelyä tehnyt kuin kerran. Pääosin olen mennyt sinne skootterilla Messarian kautta Pyrgokseen ja sitten upeaa serpentiinitietä pitkin ylös.  Näköala on mahtava ja siellä se sielu niin sanotusti lepää.

Muuten nuo paikat, joissa pyrin käymään eivät ole jokavuotisia. Oian auringonlaskua en ole nähnyt moneen vuoteen, Thirassian saarella en ole käynyt kolmeen vuoteen. Viime kesänä en käynyt edes saaren pääkaupungissa Thirassa eli niitä must go and see-paikkoja ei ole niin paljon. Ja minähän olen ne kaikki nähnyt.

Hotellivalintani on sama, missä olen ollut viimeksi kuluneet kolme reissua. Kyseessä on pieni ja mukava Hippocampus-hotelli, joka on ihan Kamarin keskustassa ja hyvin lähellä rantaa. Sitä hoitaa mukava perhe ja vaikka se ei ole tasoltaan mitenkään kaksinen, niin minä viihdyn siellä mainiosti. Hippocampuksen aamiainen on todella hyvä ja sillä jaksaa pitkälle iltapäivään.

hippo.jpg

********

Useimmiten olen Santorinilla ollut jonkun kanssa, mutta myös monta kertaa yksin. Koko perheen kanssa olemme olleet siellä kaksi kertaa - vuonna 1996 ja viime kesänä. Essi, Jussi ja kolme lasta olivat yhtä aikaa kolme vuotta sitten, Iremli on ollut reissussa kolmesti, Paavo-Pekka kahdestaan minun kanssa valmistumisvuonnaan ja Kerttu kerran leirikoulussa ylimääräisenä oppilaana. Yksin ollessani olen kerran samalla reissulla tavannut tuttavia ihan yllättäen ja ainahan minä jossain määrin tutustun ihmisiin, kun olen sen verran sosiaalinen. Joidenkin kanssa sitten on hieman oltu yhteyksissäkin.

Vielä tässä sellainen vajaa kolme kuukautta on reissuun, mutta piankos tuo aika hurahtaa.

sant.jpg