Näin aprillipäivänä olisi tietenkin näppärää heittää vaikka minkälaista legendaa, mutta toisaalta se, että minussa on aimo annos savolaisuutta, tekee joka tapauksessa kaikista päivistäni aprillipäivän ja niinpä vastuu on pysyvästi siellä lukijan ja kuuntelijan osastolla ja se ottaa vakavasti, joka ottaa ja hän, jolla on vähänkin asioista epäilyksiä, voi sitten kääntää sivua ja olla uskomatta yhtään mitään tai ihan kaiken.

**********

Minä synnyin ihan vauvana eli en muista varsinaisesti tapahtumasta mitään. Olin kuulemma ns. kiltti vauva eli söin ja nukuin hyvin. Kävelemään opin joskus vuoden vanhana, mutta minulla ei ole minkäänlaista havaintoa siitäkään saati sitten siitä, kuinka vanhana opin puhumaan ja mitä sanoin ensimmäisinä sanoinani. 

sakkevauva.jpg

*************

Pianonsoitosta tai pikemminkin sen hakkaamisesta olin kiinnostunut tosi pienenä, mutta ihan oikeaa soittamista aloin kyllä harrastaa ennen kouluikää, kun joku kanttori-isäni oppilaista ryhtyi soitattamaan minulla Michael Aaronin sinistä kirjaa. Soitin sen muistaakseni tosi nopsaan läpi, mutta kun isä kuoli minun ollessani 7-vuotias se homma pysähtyi siihen ja varsinaisesti aloin saada ihan kunnollista piano-oppia vasta OKL:ssä ja se tavallaan oli jo liian myöhäistä. Koko nuoruusikäni soitin kyllä ja opin hakemaan melodiat ja sointupohjan ihan kuuntelemalla, mutta niissäkin ehkä olisi tarvinnut hieman enemmän ohjausta.

piano60.jpg 

***************

Reippaan kymmenen ikäisenä olin pääasiassa urheilija. En kylläkään häävisti pärjännyt, mutta se johtui siitä, että ikätasossani oli paljon sellaisia, jotka olivat parempia - wau, mikä logiikka. Joskus olen huvikseni katsellut paikallislehdistä lasten kisojen tuloksia ja hämmästellyt sitä, kuinka paljon heikompia he ovat verrattuna siihen, mitä meidän lapsuuden kivisoraurheilukentillä onnistuttiin tekemään. Minä olen maalta kotoisin ja siellä tehtiin koko ajan ihan oikeasti fyysisiä juttuja, pyöräiltiin, juostiin, käveltiin ja hiihdettiin joka paikkaan. Pihapelejä laitettiin pystyyn joka välissä ja kesäisin soudettiin ja tehtiin maatalon töitä. Olimme ilmeisesti vahvempia ja sitkeämpiä. Autoja ei juurikaan ollut ja siksi jos halusi mennä jonnekin, niin sinne oli ihan omin voimin pyyhällettävä.

sakari11.jpg

***********

Lukioikäisenä koulu ja toisaalta vapaa-aika täyttivät elämääni aika suurelta osin. Se oli hyvin vaativaa ja paineet selvitymiselle ja pärjäämiselle olivat erittäin kovat ja siinä kävi kyllä niin, että en ihan ilman vahinkoja siitä selvinnyt. Lapsuus- ja nuoruusiän masennusta ei tuohon maailman aikaan tunnettu ja niinpä minun täydellistä putoamistani ei noteerattu sen kummemmaksi kuin laiskuuden aikaan saamaksi häiriöksi. Vaan, kun piti tehdä koulutöitä, niin homma meni pelkästään siihen, että tuijotin kirjaa enkä kerta kaikkiaan päässyt alkuun, vaan keksin koko ajan sijaistoimintoja. Se vei yhden kouluvuoden ihan tärviölle ja kyllähän ne syyt on sitten myöhemmissä yhteyksissä pystytty kaivamaan esille. Kunnollista soitonopetusta en lukioikäisenäkään saanut - ei sitä ollut oikein tarjolla ja jotenkin se koulumaailman tarjoama tieto-opetus koettiin niin paljon tärkeämmäksi. Ne lukion tyypit, jotka olivat taidokkaita soittajia kävivät Jyväskylässä joko yksityisesti tai musiikkioppilaitoksessa esim. konservatoriossa. Sellaiseen minunkin olisi jo alle kymmenvuotiaana pitänyt päästä, jos olisin mitenkään voinut edes kuvitella tulevani ammattisoittajaksi, mutta se homma nyt oli aivan mahdoton sieltä Kivijärven nurkilta. Ei meillä olisi ollut ollut millään varaa sellaiseen eikä äiti olisi päästänyt minua kulkemaan kymmenvuotiaana yksin bussilla Jyväskylään, kun en edes Hoikanperälle saanut yksin mennä ( = kylä muutaman kilsan päässä Kivijärven kirkolta).

sakkelukee_1_vari.jpg

*************

OKL ja ylipäätään Jyväskylä oli hyvä paikka ihmiselle, joka halusi soittaa. Meitä oli moneksi ~ soiton ja laulun osalta monitasoisia osaajia ja hämmästyksekseni sain sellaista palautetta, että olen hyvä laulaja. En minä sitä ollut tajunnut, koska oppikoulun aikana muutamat idioottiheimoon kuuluvat pölvästit tappoivat itsetuntoni ja rohkeuteni niin, että siitä nouseminen ei ole varsinaisesti koskaan onnistunut. OKL.ssä sain laulaa ja soittaa yksin ja löysin itselleni rakkaimman musiikillisen suunnan - kuorolaulun, joka myöhemmin sitten vielä jalostui pienessä ryhmässä laulamiseen. Pääsin hyville lauluopettajille, joista ensimmäinen, Vieno Roine oli ehkä hieman omalaatuinen persoona, mutta sai lauluani auki melko hyvin ja etenkin se toinen, Kalle Kinnunen, ihan oikeasti tiesi, miten minusta olisi tullut  ns. taidelaulaja, koska se ei olisi ollut liian myöhäistä. Äänenmurrokseni kuitenkin tuli loppuun vasta varsin myöhään ja olin kuitenkin laulajaksi aika nuori päästessäni homman alkuun. Kalle hommasi minut Vihtiin muuton jälkeen Helsinkiin Matti Tuloiselalle oppiin, mutta se kaatui ihan siihen, että Tuloiselan tunnit olisivat olleet minulle liian kalliita. Lauloin tuolle lauluprofessorille kerran Jyväskylässä ja hän kyllä oli vankasti sitä mieltä, että muutamassa vuodessa olisin ollut jo vaativienkin solististen tehtävien tasolla, jos vaan ahkeroisin. Sitähän emme saa koskaan tietää.

guitarman.jpg

*********

En ihan satavarmasti tiedä, mikä musiikinlaji on minulle tärkein ja rakkain. Onko se suurten kuoroteosten (passiot, jouluoratorio, sielunmessut) ja ylipäätään moniäänisten sekakuorojen maailma vai onko se Thromos-yhtyeen moniääninen kevyen musiikin a cappella-meininki vai itse kitaran tai pianon kanssa laulettava kevyt musa? Lauluhommista minä pidän kaikkein eniten, se on varmaa. Vaikka olen tehnyt paljon omaa musiikkia, niin lapsuuden tai oikeastaan nuoruuden kokemukset jättivät sieluun niin rajun haavan, että yksin esiintyminen pelottaa edelleen ihan tosi paljon. Haukkuminen ja ivaaminen palaavat yli 40 vuoden takaa mieleen ja siksi en oikeastaan koskaan ole halunnut laulaa kuorojen sooloja, jos kohta olen väkisin sitäkin tehnyt. Niissä tehtävissä en koe olevani tarpeeksi hyvä. Koska olen selkeästi varmempi kevyen musiikin tekijä, pystyn mainiosti laulamaan Thromoksen sooloja, koska en niissä tapahtumissa koe olevani yksin vaan pelkästään osa maan mainiota ryhmäämme.

thromos.jpg

*******

Tässä tarinassa ei muuten ole yhtään aprillipäivän pilaa...