Minussa on kielipoliisin vikaa eli aika kärkkäästi korjaan tai ainakin havainnoin kieliopillisia virheitä. Teen itse melkoisia kirjoitusvirheitä tämän blogin kirjoitushommissa ja se kyllä on ihan oma moka, kun en viitsi lukea kirjoittamaani ennen julkaisemista. Siksi ei pitäisi puuttua virheisiin tai tyylillisiin mokiin, mutta kyllä sitä ajoittain tulee tehdyksi. On tietysti ikävää, kun joku sitten loukkaantuu korjaamisesta, mutta minkäs siinä teet. Minä en loukkaannu, jos kieliopillisia virheitäni korjaillaan - pikemminkin ilahdun. Eipähän sitten ehkä seuraavalla kerralla tule tehdyksi samaa mokaa.

Mitkä asiat sitten herättävät sen kielipollarin? Niitä on pieniä ja isoja ja laitan tässä joitakin.

1) Ei ole sanaa "enään"!
Tämä on hyvin yleinen virhe enkä millään voi ymmärtää, mistä se tulee. Opetan tätä pois kertomalla runon. "Jos vielä kerrankin sanot enään, minä isken sinua nenään!"

2) Sä-passiivin käyttö
"Jos sä niinkun haluut olla hyvin pukeutunut, sun täytyy olla siis hyvissä vaatteissa". Näin joku sanoo eikä tarkoita keskustelukumppaniaan, vaan ihan yleisesti kaikkia, jolloin pitäisi olla tietenkin passiivimuoto. 

3) Allekirjoittanut
Suomen kielessä, kuten kaikissa kielissä on persoonapronominit, joita pitää käyttää. Jos joku haluaa kertoa itsestään vaikka, että täyttää 50 vuotta, ei todellakaan saa sanoa: "Allekirjoittanut täyttää viisikymmentä". Siihen käy tosi näppärästi ja oikeaoppisesti tällainen lausahdus: "Minä täytän viisikymmentä vuotta."

4) Kielten ja paikkakuntalaisuuden ja kansallisuuden kertovat sanat ovat yleisnimiä.
Asun Suomessa, puhun suomea ja olen siis suomalainen. Kotikuntani on Vihti, joten olen vihtiläinen.

Yhdyssanoista en uskalla tämän vuodatuksen jälkeen sanoa yhtään mitään. Ne tuntuvat nykyään olevan ylipääsemätön dilemma jopa Hesarin toimittajille. Näillä mainitsemillani asioilla pääsee helposti alkuun.