Olen ennenkin kertoillut, että otan aika paljon kuvia. Minulla on nykyään kaksi järkkäriä ja on meillä pieni taskukamerakin, mutta siinä on tällä hetkellä joku vika ja siksi sitä ei käytetä. Kameroiden lisäksi otan kuvia puhelimella, mutta niitä en juurikaan tallentele, koska puhelimen kamera ei ole niin hyvä kuin oikea kamera ja niitä tulee käytetyksi vain tämän blogin, facebookin ja whatsappin täytteenä. Digitaalisuus on joka tapauksessa mahdollistanut sen, että kuvien määrä on ihan tolkuton, koska enää ei tarvitse miettiä, kuinka paljon joku yksittäinen kuva maksaa. Filmikameroiden aikaan 24 tai 36 kuvan rullat olivat niitä, joita minä käytin, mutta hyvin vakaalla harkinnalla. Ei meillä ole kovinkaan paljon kuvia esim. niistä ajoista kun muutimme Vihtiin. Essi oli silloin vauva ja kyllä hänestä nyt varmaan yksi-kaksi kuvaa on joka kuukausi otettu, mutta pihakuusen oksista ei ole kuvia ~ tai männynkävyistä. Nykyään on. Kun 1990-luvun alussa aloimme hieman matkustella otimme joka reissulla 30-50 kuvaa ja se tuntui paljolta. Viime kesänä otin Santorinin reissulla 417 kuvaa ja se tuntui aika vähäiseltä.

Hiljan eräs tuttava sitten kysyi, kuinka ihmeessä minä löydän tuolta koneeltani yhtään mitään, kun siellä on yhteensä reippaasti yli 30000 kuvaa. Siihen minä vastasin, että helposti. Tietokone on siitä kätevä, että sen uumeniin on erittäin helppo varastoida tiedostoja ja ne saa sinne joko aakkosjärjestykseen tai aikajanalliseen järjestykseen. Tosin aikajana häiriintyy, jos kuvia editoi, jolloin kuvan ominaisuuksiin tulee sen käsittelypäivämäärä. 

Minulla on ulkoinen kiintolevy, jossa kaikki kuvat ovat. Suurimman osan ns. arvokkaista kuvista olen lisäksi jemmannut pilveen, joten kiintolevyn mahdollisesti hajotessa on minulla kuitenkin merkittäviä kuvia edelleen tallella. Olen myös teettänyt Ifolorilla niitä kirjoja, joskin viime aikoina se homma on jäänyt vähemmälle.

No, se kuvien järjestely. Kun otan kuvia, pyrin suhteellisen nopeasti poistamaan ne kameran muistikortilta. Minulla on siellä ulkoisella levyllä kansio, jonka olen nimennyt otsikolla "AAA kuvia alkaen 200408". Ilmeisesti ensimmäinen kansio, jonka olen sinne tallentanut on viety huhtikuussa 2008, mutta on siellä kyllä varhaisempiakin tallenteita. AAA siinä edessä varmistaa sen, että kuvakansiot ovat kiintolevyn ensimmäisenä, koska ne kuvat ovat siellä ne tärkeimmät jutut. Tuostahan nyt näkee, että kuvat ovat vuosikansioissa eli niin niitä on sitten helppo lähteä etsimään, jos jotain tarvetta on.

kuvat1.jpg

***********

Otetaan nyt sitten esim. vuosi 2012. Siellä saattaa olla jotain, jota etsin tai sitten vaan minun on tarkistettava joku juttu tai mitä nyt yleensä ottaen tulee mieleen. Niinpä avaan kansion 2012 ja sieltä löytyy monta uutta kansiota, jotka on nimetty aiheen mukaan. Tässä kohtaa kuvia kameralta purkaessa on siis hyvin tärkeää, että muistaa tehdä sen alikansiottamisen aiheen mukaisesti. Ei niitä sitten millään enää jaksa eikä viitsi ruveta järjestelemään, jos levyllä on 1000 kuvaa sikin sokin. Jos kameran kortilla on vaikkapa 50 kuvaa samasta aiheesta, on vallan helppo siirtää ne sinne yhteen kansioon ja nimetä se uusi kansio aiheen mukaisesti. Kuten huomaatte, olen melkoisen selkeästi nimennyt jokaisen kansion ja niistä on todella helppo sitten lähteä etsimään jotain tiettyä juttua.

kuvat2.jpg

*********

Sieltä sitten valitaan se kansio, mitä satutaan tarvitsemaan ja klikataan se auki. Katsotaan nyt, mitä on kansiossa "kivijärvi1406". Tämä kuva on niin pieni, että siitä on vaikea sanoa, mutta kävin katsomassa erikseen tätä kansiota ja voin kertoa, että siinä on lapsuuteni rantasauna ja ranta, vanhempieni hauta ja perheemme kesämökki, joka tosin nykyään ei enää ole minun hallinnassani lainkaan.

kuvat3.jpg

Näin nämä kuvat joka tapauksessa helposti löytyvät. On matkakuvia, Thromoksen keikkakuvia, Kotkan kuvia, Kivijärven kuvia, lapsenlasten synttärikuvia, kodin juhlia jne. Kaikki hyvin helposti löytyvillä.

Suosittelen tätä arkistointitapaa tietenkin kenelle tahansa, sillä kyllähän kuvat ovat aarteita ja niiden avulla voidaan tarvitessa varmistaa joitakin asioita, muistella menneitä ja ihan vaan pelkästään viihtyä.