Minä pidän jääkiekosta, kuten kaikki minut tuntevat hyvin tietävät. Jokainen tietää vallan mainiosti myös sen, että minun joukkueeni on HIFK. On ollut alle kymmenvuotiaasta alkaen ja päinvastoin kuin esimerkiksi lapset tai muotioikkujen perässä sinkoilevat ihmiset, minä en sitä vaihda. IFK:lla on tunnuslause "En gång IFK, alltid IFK" ja sen mukaan minä sitä kannustelen.

Eilen Kärpät vei viimeisessä välieräpelissä voiton HIFK.sta, niukasti 2-1, mutta sehän riitti ja se merkitsi sitä, että Tappara saa vastaansa oululaisjoukkueen ja HIFK nahistelee yhden pakkopelin TPS:ää vastaan. Motivaatio pronssimatsiin ei ole kovin kaksinen, mutta kyllähän ne äijät sen loppuun asti pelaavat - oli sitten intoa tai ei. Jo maaliskuussa ennustelin loppukuvioita juuri tällaisiksi, mutta eihän se mitään ihmeellistä ennustustaitoa vaatinut. Uskoisn, että noin miljoona suomalaista lätkää seuraava ajatteli loppuparien olevan juuri nämä.

En jaksa olla kovin innostunut loppumatseista oululaisten ja tamperelaisten välillä ja ihan varmasti käy niin, että katselen otteluiden loppuhetkiä tai tyydyn pelkästään vilkaisemaan tuloksen. Kun siellä ei omat suosikit ole matkassa, niin eihän se innosta.

MM-kisat alkavat kolmen viikon päästä ja silloin vedän tietenkin sinivalkoisen paidan päälle ja nappaan Suomen lipun väreillä koristellun kypäräni päähän ja innostun niistä peleistä, vaikka totuuden nimessä suomalaisilla ei niissä kisoissa ole tänä(kään) vuonna mitään mahdollisuuksia. Joukkueen valmentaja, Lauri Marjamäki, ei ole saavuttanut innostusta eikä suosiota pelaajien keskuudessa eikä hän millään saa sellaista joukkuetta kasaan, joka voisi tasaväkisesti nahistella huippumaita vastaan. Kanada, Ruotsi ja melko varmasti USA saavat NHL:stä hyviä vahvistuksia, kun taas suomalaispelaajat järjestään kieltäytyvät yhteistyöstä Marjamäen kanssa. Jokunen pelaaja sieltä voi tulla, mutta ei sellaisia suuria ratkaisijoita, joiden suuren panoksen avulla kyettäisiin oikeasti taistelemaan mitalipaikoista. Toki hyvä juttu, jos pystyvät, mutta en vaan jaksa uskoa. Nyt ensimmäisten pudotuspelien jälkeen on mielenkiintoista nähdä, tuleeko kukaan suomalaisista Marjamäen juttuun mukaan. Minnesota saa kunnolla turpaansa heti alkupeleissä ja sieltä vapautuisi kaksi tärkeää pelimiestä - Mikko Koivu mahtavana hengenluojana ja Mikael Granlund hyväkuntoisena ja hyvänä ratkaisijana. 

Venäjän joukkue ja pelaaminen tulevat olemaan melkoinen arvoitus, koska Oleg Znarok lähti tai lähetettiin pois valmentajan pallilta. Millaisen joukkueen uusi valmentaja saa aikaiseksi on toki jonkinlainen arvoitus, mutta "kurkunleikkaajien kuningas" osasi kyllä iskeä joukkueeseensa tunteen paloa ja venäläiset osasivat kyllä pelata Znarokin johdolla hyvin. Onko siellä sitten kisoissa pakka sekaisin, on kokonaan toinen juttu.

IFK:ssa on vähän maajoukkuekelpoisia pelaajia. Kärpissä ja Tapparassa on hieman enemmän, kuten jo olympiakisoissa nähtiin. Marjamäki valinnee sitkeästi runkonsa Jokereista, Tapparasta, Kärpistä ja niistä NHL-pelaajista, joita hän saa matkaansa. Joonas Rask on kova ja näkyvä menijä, mutta riittävätkö taidot. Petrell ja Kankaanperä taistelevat vahvasti, mutta ovat kankeita ja hitaita ja Juhani Tyrväistä ei kannata ottaa matkaan jäähypenkin kuluttajaksi. Tulevina vuosina HIFK:n nuorista saattaa tulla hyviäkin maajoukkuemiehiä, mutta ei tällä hetkellä. Toki Miro Heiskanen lienee itsestään selvä valinta ja kyllä kallistuisin aika kovasti Kevin Lankisen valinnalle ainakin harjoituspeleihin ennen kisoja. Lankinen on joka tapauksessa liigan paras maalivahti ja kun Koskinen ei loukkaantumisen takia pääse MM-kisoihin, joutuu Marjamäki kaivamaan lähimmäksi parhaan miehen maalin suulle. Rapakon takaa on tulossa ainakin Ville Husso, mutta nämä jutut nähdään sitten myöhemmin.

Vielä MM-kisoissa on sellaisia vahvoja tiimejä, kuten Saksa ja Sveitsi, joten huolimatta olympiakisojen läheisyydestä, tullaan Tanskassa näkemään ihan pätevä turnaus. 

Mikäs asiantuntija minä olen, mutta kisojen jälkeen tämänkin tarinan ennustettavuus punnitaan.