Viime syksynä selvisi, että koulumme taideyhdistyksen näytelmä on Heinähattu ja Vilttitossu. Aluksi ilmoitin tuotantoporukalle, että en näyttele ollenkaan, vaan hoidan tarinan musiikin. Aika pian kuitenkin selvisi, että tarvitaan pienehköön miehen osaan esittäjä ja niinpä sitten lupasin alkaa Viila-Voutilaiseksi sen lisäksi, että lupasin hoitaa musiikin.

Roolini oli olla rosvo ja vankikarkuri. Koko näytelmä alkoi sillä, että Sorkkarauta-Salonen ja minä pakenemme vankilasta. Karkuruus sai alkunsa siitä, että satuin näkemään lehdestä, että Alibullenin neidit esittelevät korujaan kylän kakkujuhlissa.

karkaakarkaa.jpg

******

Melko pian tiemme erkanevat ja Sorkkarauta naamioituu paikalliseksi kampaajaksi ja joutuu lastenvahdiksi Heinähatulle ja Vilttitossulle. Minä puolestani katoan hetkeksi maan alle, mikä käytännössä kyllä tarkoittaa, että katosin pianon taakse. 

Näytelmän väliajan jälkeen palaan kuvioihin etsimään koruja ja samalla alan jo ryöstellä Heinähatun ja Vilttitossun kotia, mistä syystä karkuruuden ja rötöstelyn aiheuttaman omatunnon pistoksen takia hieman katumapäälle tullut Sorkkarauta-Salonen alkaa estellä minua ja riitaannummme oikein kunnolla.

sorkviila.jpg

Onnistun varastamaan Alibullenin naisten korut, mutta menetän se Saloselle, kun riitelemme oikein kovaa. Salonen piilottaa korut eikä suostu kertomaan, missä ne ovat ja niinpä suutuksissani suljen hänet kellariin ja ryöstän hänen Pamela-vaatteensa ja peruukin ja pukeudun niihin yrittäessäni epätoivoisesti löytää arvokkaat korut.

pamela3.jpg 

Salonen oli piilottanut korut kakkutaikinaan ja onnistunkin kylän kakkukilpailun yhteydessä nappaamaan ne, mutta loppujen lopuksi Alibullenin neidit nappaavat minut kiinni ja uhkaavat hojohojottaa minut (= potkia hajalle jollain itämaisella potku-urheilulla) ja niinpä antaudun poliiseille ihan suosiolla. 

Ennen kiinnijäämistäni kohtaan Heinähatun ja Vilttitossun pikaisesti, mutta en jää heidän kanssaan ja melkein heti tuon kohtauksen jälkeen heille selviääkin, että minä olen varastanut asuni Sorkkarauta-Saloselta.

pamheinvilt.jpg

Olen kirjoitellut tästä näytelmästä paljon koko tämän kuluneen talven ja kevään aikana ja nyt tässä vaiheessa, kun olemme siivonneet näyttämön ja kasanneet tavarat, voin kertoa, että tämä oli tästä aiheesta viimeinen kirjoitelma. Tämän näytelmän esitykset ovat nyt päättyneet ja edessä on vielä karonkka ja toki muistelut, mutta suurin työ on takana.

Esitimme näytelmän kuusi kertaa ja saimme joka näytökseen noin sata katsojaa. Palute oli hyvää ja intoa seuraavaan projektiin kyllä on. Saa sitten nähdä.