No olisihan niitä hauskoja asioita pilvin pimein. Niillä toiveilla voisi täyttää puoli blogia, mutta joka tapauksessa täytyy aina muistaa realiteettien tasapaino. Ei aina voi olla hauskaa ja kun välillä on jotain ikävää, niin silloin se hauskakin tuntuu mukavalta ja ei koe inflaatiota. Toisaalta ei aina saa olla ikävää, sillä se aiheuttaa pitkän päälle masennusta ja muuta harmia ja sitten koko juttu kaatuu päälle.

Mitä tässä nyt tulisi mieleen?

Matkustaminen. Jeps, ihan okei, mutta minä reissaan kyllä aika paljon, jos kohta kohteeni ovat olleet aika voittopuolisesti Kreikan kohteita, mutta tässä iässä haluaa tavallaan ottaa varman päälle. Matkustaminen maksaa joka tapauksessa aina jonkin verran ja ei minulla ole rahaa pilvin pimein viedä kohteisiin, joihin sitten petyn. Espanja on hyvä esimerkki tästä - en kerrassaan kokenut sitä oikein kivaksi ja niinpä en halua sinne enää mennä. Syitä tuohon epäonneen on aika monta, mutta olen niitä ennenkin ruotinut, joten antaa olla. Olen nähnyt Euroopan kaksi supersuurta kaupunkia ja olen niistä pitänyt, Pariisista kylläkin enemmän kuin Lontoosta, mutta ei siinä britti-imperiumin suuressa paikassa varsinaisesti ollut mitään vikaa. Kaupunkeihin en muutenkaan ihan hillittömästi enää kaipaa, koska käveleminen alkaa olla jatkuvasti peräkkäisinä päivinä rankkaa ja koska kaipaan lepopäiviä, niin tuntuu ihan kahjolta ostaa matka ja istua sitten hotellissa tai puistossa koko päivä. 

Silti minusta olisi hauskaa päästä New Yorkiin. Se on niin jotain erilaista kuin mihin täällä Etelä-Suomen nurkilla on tottunut, että jalkojen kipeytymisen uhallakin voisin sinne mennä. Vapaudenpatsas, YK, kaksoistornien muistomerkki, keskuspuisto, Harlem, Manhattanin musiikkipaikat ja kansainvälinen meininki. Kuulemma aika mahtavaa on.

Muutama paikka Suomessa on näkemättä ja ainakin olemme hieman kesäksi ajatelleet vierailua jossain Kolin maastoissa. Se ei ole edes hankalaa toteuttaa, mutta kyllähän nuo Irmelin lomat vaikuttavat ja toki moni muukin asia. Kotimaan lomailun ongelma on myös sen kalleus, koska pitkät etäisyydet aiheuttavat paljon vaivaa ja bensakuluja, hotelliyöt ovat kalliita ja ruoka ravintoloissa niin ikään melkoisen hinnakasta. Hintaerot Keski- ja Etelä-Eurooppaan ovat aika hurjat.

Tapahtumat. Jeps, ihan okei. Joka kesä ja miksei talvellakin pitäisi käydä Suomen kesätapahtumissa. Niitä riittää kaikille ja ihan joka lähtöön. Konsertteja, teattereita, urheilukisoja, toritapahtumia, messuja, karnevaaleja ja suuren suuria yleisötapahtumia. Onhan noissa käytykin, mutta yksi mikä hieman ehkä houkuttaisi, on Kaustisen festarit, missä ei ole käyty yli kahteenkymmeneen vuoteen. Jotenkinhan sitä voisi Kivijärvelle majoittua ja sitten huitaista siitä Kaustiselle, kun matkaa ei ole enempää kuin 100 kilsaa. Suomen kesä on täynnä kaikkea - pitäisi vaan viitsiä lähteä.

Kohtaamisia. Ihmisten tapaaminen on mukavaa. Ystäviä ja tuttavia on ympärillä usein, mutta joskus on hauskaa tutustua ihan täysin vieraisiin ihmisiin. Tällaisia kohtaamisia sattuu tietenkin lomamatkoilla, mutta myös kuorojutuissa tai muissa harrastuksissa. Minä olen tietenkin kohdannut hienoja tuttavuuksia näissä juuri mainitsemissani yhteyksissä, mutta myös monessa muussa paikassa. Aikoinaan tein leirikoulujohtajan hommia Kreikkaan ja näillä reissuilla opin tuntemaan mukavia ihmisiä sieltä ja täältä ympäri Suomea. Samalla tavalla myös noissa valtakunnallisissa OAJ-tapaamisissa eism. Educa-risteilyjen aikana. Tällainen yllättävä kohtaaminen tapahtui jo kohta 30 vuotta sitten Tavastia-klubilla, missä tutustuin yhteen suomalaisen rock-musiikkielämän merkittävään henkilöön ja hänen kanssaan olemme edelleen jossain määrin yhteyksissä. Reilu vuosi sitten astelin yhtä aikaa Nordenskiöldin hallilta ulos Heikki Harman kanssa ja vaihdoimme siinä muutaman sanan ja jos kenet haluaisin uudestaan tavata niin hänet - jäi nimittäin kertomatta se biisi, jota hänen laajasta tuotannostaan kaikkein eniten arvostan. Juha Tapio on toinen sellainen laulumies, jonka haluaisin tavata uudestaan. Haastattelin häntä paikallislehteen sinä iltana, kun Empura syntyi, kun Juha oli Vihdissä keikalla.

Niinpä... monista asioista voi sanoa, että olisipa hauskaa.