Viime syksynä aloitettu näytelmäprojektimme Heinähattu ja Vilttitossu on viimeinkin valmis esittämistä varten. Meillä oli tänään kenraaliharjoitus ja paikalla oli joitakin ns. "surevia omaisia".

Harjoitukset tosiaankin aloitettiin jo syksyllä, marraskuussa, jolloin jaettiin osia ja sovittiin vuorosanojen opiskelusta. Joululoman aikana monet opettelivatkin juttunsa kokonaan ulkoa, mutta minä en periaattessa vähäisiin vuorosanoihini vielä panostanut silloin, koska minulla oli iso homma sen musiikin kanssa, josta onkin ollut kovasti puhetta. Vuorosanoja aloin opetella vähitellen tammikuun aikana ja kyllä minä ne nyt osaan, vaikkakin hieman tulee tehdyksi omia versioita, mutta pääasiassa pääsen eteenpäin ihan asiallisesti ja saan annetuksi seuraavalle esiintyjälle valmiin indeksin. Siis sen repliikkini viimeisen sanan, josta seuraava näyttelijä tietää ottavansa oman repliikkinsä.

Sen olen tässä huomannut, kun viimeisimmästä näyttelijähommastani on kuusi vuotta, että ei näitä hiivatin vuorosanoja ihan sillä tavalla opi, että vilkaisee kerran käsikirjoituksen. Kyllä tämä melkoista tuskaa on ollut, että kaikki nämä repliikit on päässä. Minulla on yhteensä 56 replaa ja osa niistä parin sanan tokaisuja ja kaiken lisäksi aika samantyyppisiä. Repliikkien lisäksi sitten on vielä muistettava muutama laulu, mutta ne hommat ovat kyllä helpompia. 

Repliikkien ja laulujen kanssa päänvaivaa tuottaa vielä se, mihin suuntaan on aina lähdettävä, kun minun on poistuttava lavalta. Milloin vasemmalle ja milloin oikealle ja milloin stagen taakse verhoihin tai kulisseihin. Oma juttunsa joka kerta.

Selvitäkseni tästä urakasta, olen kirjoittanut itselleni muisttinpanot, joita kuljetan näyttämön takana. Minulla on näitä neljässä eri paikassa ja toistaiseksi olen joutunut aika usein varmistamaan lähinnä siirtymiseni - en niinkään vuorosanoja. Hiljalleen tässä oppii kuitenkin toimimaan, kuten olemme suunnitelleet yhdessä ohjaajan kanssa. 

Tässä nyt näytille vuorosana- ja toimintamuistioni. Sekaiseltahan se näyttää, mutta minulle se on ihan selvä ja sehän tässä tärkeintä on.

hhvt.jpg