Tätähän se Kikka Vaara hoki taannoisessa Putouksessa ja tätä minä olen myös hokenut viimeksi kuluneet kaksi kuukautta. Eihän tämä kahvin puutteeseen ole tämä elämä mitenkään sortunut - onhan meillä mokkamaisteri, mutta kuten uutterimmat lukijani muistavat, jouduin kantamaan kymmenen vuotta minua palvelleen espressokeittimeni ulos, kun se lopullisesti puksahti käyttökelvottomaan kuntoon helmikuun alussa. Aamuisin keittelen suodatinkahvia, mutta iltapäivisin ja myöhään illalla olen tottunut juomaan papukahvia.

Kävin joskus hiihtoloman aikana etsimässä uutta vastaavaa, mutta siiloin en oikein löytänyt sopivaa. Löysin jostain Gigantista kyllä parikin tavallaan sopivaa laitetta, mutta ne ostokset kariutuivat todella tylyyn ja typerään myyjään, jonka ammattitaito palvelualalla on rehellisesti sanoen sontaläjän luokkaa. Jätin kyllä valituksen firmaan. Toisaalta siellä oli joko ihan turhan kalliita laitteita (jopa yli tonnin) ja sitten alle kahdensadankin keittimiä, jotka eivät välttämättä kestä kovin kauan. Kyse on pääasiassa koneiston valmistusmateriaaleista ja siitä pavut murskaavasta vekottimesta. Jos se on keraaminen, se kestää kauemmin kuin muuta materiaalit ja vaikka se nostaa laitteen hintaa, niin pitkän päälle se on edullisempaa, koska laadukas laite kestää kauemmin. Ensimmäinen essokoneemme kesti sentään kymmenen vuotta.

Eilen aamulla lähdimme kohti Nokiaa, missä kävimme tapaamassa ranskalaisia ystäviämme, jotka aikanaan asuivat Lohjalla, mutta muuttivat sitten työn takia lähelle Tamperetta. Vietimme mukavan iltapäivän ihmetellen nelivuotiaan pojan kasvua ja edelleen vahvaa jääkiekkointoa. Lapsi puhuu nykyään erinomaista suomea, vaikka kotikieli on ranska, mutta päiväkodissa ja kavereitten kanssa on yhteisenä kielenä tietenkin suomi.

Kun sitten palasimme kotiin, teimme yllättävän mutkan hieman Tampereen eteläpuolella, Lempäälässä. Ne, jotka tuntevat minut, tietävät, että en ihan kauhean innostunut ole suurista kauppakeskuksista ja ennen kaikkea Ideapark on ollut kauhistus. Kerran vajaa kymmenen vuotta sitten menimme sinne ja yritimme löytää jotain kauppaa, mutta loppujen lopuksi hortoiltuamme pitkän tovin emme löytäneet kauppaa emmekä meinanneet päästä ulos koko pätsistä, jolloin tuli samanlainen tunne kuin Hotel Californiassa...."you can check out anytime you want, but you can never leave." Siitä päivästä lähtien olen joka kerta ohittaessani Ideaparkin näyttänyt sille keskaria (haloo, hyvät tavat!). 

Nyt kuitenkin mennessämme kohti Nokiaa, huomasin Ideaparkin seinässä Power-firman mainoksen ja sanoin rouvalle, että joskohan kävisimme katsomassa, löytyisikö keitintä ja niinpä lopulta eilen iltapäivällä seuraavaksi näkyviin tuleva kuva tuli mahdolliseksi.

idea.jpg

*******

Minun ei onneksi tarvinnut hortoilla kauan tuossa osotoshelvetissä, vaan löysimme Powerin nopsaan ja hyvin pian löysin itseni ulkoa ja saatoin mennä autoon katsomaan Kärpät-HIFK-matsia, joka taas eilen valitettavasti päättyi surkeasti ~ pelkkää surua ja murhetta siitä tuli.

Niinpä ja mitä sieltä Powerista sitten löytyikään. Sieltä löytyi ihan upouusi ja hieno kahvikone, jolla taas kelpaa papua vääntää ja halutessaan voi vaikka tehdä lattea. Monipuolisempi tämä jossain määrin on kuin vanha ja uskollinen, mutta onhan tämä nyt kymmenen vuotta tuoreempi. Hyvin samantyyppinenhän tämä on koneistoltaan ja systeemeiltään.

kahvikone.jpg