Eilen illalla oli Suomen ja suomalaisuuden kannalta kaksi merkittävää kansainvälistä tapahtumaa. Euroviisut ja lätkän MM-kisojen peli Suomi-Kanada. Tänään sitten on kaikkein suurin kansainvälisesti seurattava tapahtuma, joka ei kylläkään minua kiinnosta, mutta satoja miljoonia ihmisiä kylläkin eli F1-kisa, missä kaksi suomalaista huippukuskia jahtaa voittoa. Ne tuttavani, jotka vastustavat kilpaurheilua murisevat aina urheilun merkityksestä, mutta huolimatta tästä asenteellisuudesta, on ihan pakko hyväksyä se tosiseikka, että Suomi tunnetaan laajalti nimenomaan urheilijoidensa kautta. No, on toki metalli- ja metsäteollisuus ja maamme koulutuspolitiikka ja yleinen verotus ja olihan se Nokia ja monet muut asiat, mutta se suuri yleisö saa tietoisuutensa urheiluhuvista ja jossain määrin myös taiteen kautta.

Euroviisut olivat jälleen kerran meille katastrofi. Kaiken piti olla viimeisen päälle paketissa ja hyvää menestystä lähdettiin ihan vakavissaan hakemaan. Tämä tuli selväksi jo silloin syksyllä, kun Saara Aalto valittiin esittäjäksi. Olihan siinä vankka peruste, koska hän menestyi Brittien X-Factorissa niin mielettömän hyvin ja oli jo valmiiksi kansainväliset arvot täyttävä viihdetaiteilija. Saara Aalto on loistava laulaja eli musiikillinen anti oli taatusti paketissa ja nähtiinhän se hänen esiintymiskykynsä. Ei niin mitään vikaa, mutta jokin taas puuttui tai sitten vaan se, että kun edustaa Suomea, niin ei sieltä pohjalta nousta. Biisikin oli voittamaan tottuneiden ruotsalaisten tekemä eli heidän ei tarvitse tulla irvailemaan, että suomalaiset eivät osaa tehdä hyvää musiikkia. Koko juttua hypetettiin taas niin älyttömästi, että tässä alkoi kuvitella, että sieltä tulee ihan takuulla voitto tai ainakin kunnollinen kärkisija. Vaan eipä tullut. Oli toki hienoa, että Monsters pääsi finaaliin, mutta sija 25/26 ei sitten paljon lohduta. Tässä kohtaa vika ei missään nimessä ollut esittäjän, vaan vastuu siirretään tyystin äänestäjille. 

Herää kysymys, kannattaako osallistua moisiin kisoihin, kun sieltä aina tulee surua ja murhetta? Minä sanoisin, että toki kannattaa. Olkoonkin, että menestystä ei tule, voi tuo kisa olla porttina johonkin tulevaisuuden juttuihin ja osallistumalla pidetään kuitenkin portti auki koko tuohon suuren maailman megameininkiin. Näin siitäkin huolimatta, että en seuraa koko kisoja ollenkaan sen kummemmin. En katsonut eilenkään, sillä tarjolla oli huikeasti parempaa.

Suomi on aloittanut lätkän MM-kisat kerrassaan huikeasti. Tahrana valkoisella paperilla on tappio Tanskalle, mutta eilen illalla Herringin kaukaloon asteli määrätietoinen ja torstain tappiosta vittuuntunut suomalaisjoukkue, joka luisteli itsevarman ja ylimielisen Kanadan NHL-tähtiä vilisseen joukkueen yli latoen kanukkiverkkoihin viisi toinen toistaan upeampaa maalia. Kanadalaiset eivät kerrassaan pysyneet suomalaisten vauhdissa ja rikkoivat peliään ottamalla älyttömiä jäähyjä, joskin tuomarilinja oli todella tiukka. Ehkä oli syytäkin pitää tiukkaa linjaa, sillä suomalaispelaajat vastasivat kanadalaisille ihan samalla mitalla ja oli ihan hyvä, että jäähyaition luukun saranat oli rasvattu hyvin. Muuten olisi niiden jatkuvan avaamisen aiheuttama kitinä alkanut käydä korville. Palaan tässä blogissa lätkäkisoihin vielä myöhemmin - sitten kun hommat alkavat hiljalleen selvitä eli pääseekö Suomi "kuoleman ottelusta" jatkoon vai meneekö hotellille pakkaamaan. 

suomi.jpg

*******

Minulle oli etukäteen itsestään selvää, että katson lätkämatsin. Euroviisut eivät ole kiinnostaneet enää vuosikausiin, koska se sama kaava toistuu aina vaan ja ohjelma on venytetty äärimmilleen niin, että vanha ukko ei jaksa valvoa. Jokainen lätkäpeli on erilainen ja siinä on uudet tapahtumat ja uudet kuviot ja aina arvaamaton lopputulos ja siksi se on kiinnostavaa. Jääkiekko on sitä paitsi nopeaa ja siinä tapahtuu yhtä ja toista ja siksi se myös hakkaa jalkapallon mennen tullen. En jaksa uskoa, että ihmeemmin tulen seuraamaan ensi kuussa alkavia jalkapallon mm-kisoja. Käsittääkseni Suomi ei pelaa niissä geimeissä, eihän?