Pitkinä talvikuukausina sitä usein pysähtyy miettimään ja toiveilemaan, että olisipa jo kesä tai ainakin valoisaa ja lämmintä. Tällä kuluneella viikolla on toive toteutunutkin oikein kunnolla ja niinpä meillä on näitä molempia oikein roppakaupalla. Aurinko paistaa kirkkaana siniseltä taivaalta ja kasvit tietenkin kukoistavat ja kaikkialla kuuluu sirkutus, kun linnut ovat innoissaan pesimispuuhissa.  Yksi talven toiveista on minulla hyvin usein, että pääsisipä ulos paistamaan lettusia. Voisihan niitä toki sisälläkin paistaa, mutta kylmä totuus on, että se haju ja käry, mikä paistohommista lähtee on sisätiloissa vallan ikävä. 

Tänään koitti sitten viimeinkin se odotettu päivä. Taikinaa tehtiin vallan kaksi litraa ja paistajiakin oli kaksi. Aksu ja Jussi hoitivat homman kotiin 6-0 ja niinpä meillä oli tuossa illan suussa mojovat kasat niin isoja kuin pieniäkin lettulaisia.

lettu.jpg

Letun mausteena meillä oli hilloja (niin vadelmaa, mansikkaa kuin omppuakin), kermavaahtoa ja sokeria. Todella herkullisiahan ne olivat ja niinpä varsinainen syönti sujui iloisissa merkeissä. Oli meillä niitä letunsyöjiä ihan kokonainen komppania. Essi, Jussi, Lauri, Artturi, Aleksanteri, Emma, Irmeli ja minä ja vaikka ajattelin ennen paistohommia, että kahden litran taikina on iso, niin höpsistä vaan ~ kaikki lettuset katosivat taivaan tuuliin tai siis paremminkin sanottun parempiin suihin alta aikayksikön. Enemmänkin olisi mennyt ja kun pojat vallankin jäivät vähän apetta vaille, niin grillasimme vielä makkaraakin.

Tästä kesä voi alkaa. Toivottavasti lettuilmoja piisaa, ennen kuin viimeisen kerran taas syksyllä syödään jokunen räiskäle tuossa takapihalla ikään kuin menneen kesän muistoksi.

letunsy%C3%B6nti.jpg