Eihän ketään saisi hulluksi sanoa. En sano koskaan ketään tyhmäksikään ainakaan koulussa, sillä siellä jokainen osaa lukea, kirjoittaa ja laskea ja sellaiset touhut eivät onnistu tyhmiltä. Tyhmä käytös on erikseen ~ sellaista tapaa korkeasti koulutetuiltakin ihmisiltä. Sydämen viisaus on kokonaan toinen juttu kuin kirjoista tai jostain opinahjosta saatu.

Liikenteessä moni käyttäytyy tyhmästi ja hullusti. Joku ihmeen raivo syntyy joidenkin ajajien päässä ja valitettavasti vielä sellaisissa paikoissa, missä se raivopäisyys voi olla oikeasti vaarallista. Kerronpa tässä taasen kerran viime aikojen kokemuksista.

Tämä ensimmäinen juttu tapahtui viime syksynä moottoritieltä Nummelaan kaarrettaessa. Tulimme Hesaasta ja minulla oli vauhti varmaankin hyvin tapissa ajatellen moottoritien rajoituksia. Tiellä oli jo talvirajoitukset eli vauhti oli satasen luokkaa. Siinä alaspäin viettävällä rampilla, missä vauhti oli edelleen 80-90, näin peilistä nopeasti lähestyvät ajovalot. Hieman liukasta oli, joten ajoin suhteellisen rauhallisesti rampin mutkaan ja aloin sitten kiihdyttää ennen isolle tielle tuloa kohti satasta tai itse asiassa näppäsin varmaankin cruiserin päälle, joten varmasti vauhti nopeasti kiihtyi sataselle, minkä siinä moottoriliikennetiellä voi ajaa. Katsoin luonnollisesti vasemmalle alas, josko siellä olisi autoja tulossa, mutta ketään ei näkynyt, joten annoin mennä ihan rauhassa. Sillä hetkellä automme hälytin ilmoitti piipityksellä, että joku on liian lähellä. Takana vasemmalla ei siis näkynyt ketään enkä myöskään nähnyt taustapeilistä mitään, joten hieman hämmästyin, miksi varoitus piippasi. Kas, löytyihän se syyllinen. Meidän ohi nimittäin pyyhälsi se lujaa takaa tullut auto melkoisen henkevästi oikealta puolelta.  Siitä pisteli menemään erinomaisen hyvää vauhtia eli ihan reipasta sataa. Nuori kaveri lippalakki takaraivolla ja allaan joku ilmeisen hyvin tuunattu rusina - siis ei mikään uusi hieno auto, vaan takuulla yli kymmenen vuotta vanha kolmikirjaiminen saksalainen ruttu. Piennarta pitkin paineli ja tilanne oli hetkessä ohi, mutta taas jäi mieleen, minkälaisen vaaran nuori kundi aiheutti. Siinä kohdassa takaa oikealta pyyhältävä kulkupeli on aika hämmentävä ja minua vanhempi tai muuten hieman hoksottimiltaan jo heikentynyt ajaja olisi saattanut tehdä kohtalokkaan ajavirheen säikähdyksensä takia.

Toinen juttu on nuo moottoritiellä temppuilevat ajajat. Tässä ihan hiljakkoin olin tulossa Helsingistä ja ajoin kuta kuinkin rajoituksen mukaisesti ranskalaisvalmisteisen P-kirjaimella alkavan auton takana. Meitä lähestyi peräpää edellä suurehko yhdistelmäajoneuvo, jonka me molemmat ohitimme. P-auto vilahti samantien rekan eteen ja kun olin keran hyvässä vauhdissa, ajattelin mennä samantien edellä ajaneen ohi, koska sen vauhti ei ollut kuin hitusen satasta vauhdikkaampi. Vaan kun pääsin kohdalle tämä P-auto alkoi kiihdyttää. Ihmettelin, kun meidän kotteron mittari oli jo 135.ssä eikä millään päästä ohi, niin en enää viitsinyt jatkaa, koska olin jo ylinopeudessa. Ehdin peileistä katsoa, että takana ei ole autoja, joten pääsin suhteellisen helpolla P-auton taakse, mutta tämä Älypää-Einari päättikin hidastaa ja niin oltiin taas 120:n alueella nipin napin 110:n vauhdissa. Takaamme tuli hyvällä vauhdilla Toyota, joka raapaisi saman tien sekä meistä että P-autosta ohi ja vaihtoi sitten heti takaisin oikealle kaistalle. Vaan eihän P-auto tätä jäänyt katsomaan, vaan sillä silmänräpäyksellä rykäisi Toyotan ohi ja käänsi eteen oikealle kaistalle ja taas hidasti, minkä näki siitä, että Toyota joutui jarruttamaan. Hetken päästä kyllästyneenä hitaaseen vauhtiin Toyota lähti ohittamaan P-autoa, jonka kuski aloitti taas kilpa-ajon ja siinä ne kaksi sitten paahtoivat hyvää ylinopeutta rinnakkain, kunne P-auto joutui luovuttamaan, koska sen edessä oikeaa kaistaa meni rekka ja ja Toyota sai mennä vasemmalla omia menojaan. P-auto kyllä ohitti rekan, kuten minäkin, mutta ilmeisesti jatkoi takaa-ajoaan, koska en enää sitä nähnyt edessäni töllöilemässä. En liene ainoa joka on joutunut näiden "vauhtivituroosien" kanssa orastaviin vaaratilanteisiin. Kaiken maailman idooteilla niitä ajokortteja ja autoja onkin.

Kolmas juttu, joka enemmänkin pelottaa, ovat "hattupäiset herrat" ja "permanentti-pirkot", jotka köröttelevät selkeästi liian hitaasti ja muodostavat taakseen vaarallisia jonoja. Olen heistä ennenkin vaahdonnut, joten jääköön nyt, mutta jos ei pysty ajamaan rajoitusten mukaisesti, niin onko syytä enää ajaa. Auton, vakuutusten, bensan ja huoltojen hinnalla ajaa taksilla sen seitsemän kertaa eikä tarvitse sitten pelätä itse tökkyröivänsä liikenteessä.