Kun tulimme Vihtiin kesällä 1982, yksi ensimmäisistä tuttavuuksistani täällä oli paikallinen kanttori, Martti Kilpeläinen. Masaksi häntä kutsuttiin jo silloin. Melko pian opin tuntemaan hänet nimenomaan orkesterimiehenä ja jo silloin, 36 vuotta sitten hänellä oli seurakuntaorkesteri, jolla kai oli nimikin ~ Kapelli. Joukossa oli kokeneita soittajia ja jopa pari ammattilaista, mutta myös ihan soittajauransa alkutaipaleilla olleita alle kymmenvuotiaita, joille Masa kirjoitti heidän soittotasoonsa sopivia sovituksia. 

Masa veti silloin tietenkin kanttorin tehtävänsä velvoittamana kirkkokuoroa, mutta hieman vaativampiin lauleloihin oli perustettu Vihdin kantaattikuoro, johon sitten heti syksyllä liityin. Silloin syksyllä meillä oli jo tekeillä osia Gabriel Faurén Sielunmessusta, jota sitten myöhemmin päästiin esittämään kokonaisena, kun kuoro kasvoi ja kehittyi.

Kapelli-orkesteri kehittyi niin ikään hiljalleen ja jossain vaiheessa se oli ihan pienen sinfoniaorkesterin kokoinen. Ohjelmisto muuttui hiljalleen vaativammaksi ja niinpä parhaimmillaan se säesti jo melkoisen monimutkaisia teoksia. Jossain vaiheessa minäkin soitin siinä viulua ja niin ikään tyttäremme, Essi ~ ainakin vähän aikaa. En osaa sanoa kylmiltään, milloin Kapelli ensimmäisen kerran soitti Sibeliuksen Finlandian, mutta niin siinä lopulta eräänä päivänä kävi. Ihan omin voimin ei Kapelli sentään kyennyt näitä isoja teoksia soittamaan, vaan toki Masa palkkasi joitain kovan luokan ammattilaisia soittamaan, kuten Irmelin siskonmiehen, Kauko Laukkosen, joka aikanaan oli Helsingin kaupunginorkesterin lyömäsoittajien äänenjohtaja. Yksi upeimmista musiikkiesityksistä, mitä Kapelli on ollut soittamassa, on osa Tsaikovskin kuuluisasta b-molli pianokonsertosta, jossa solistina oli pianotaiteilija Risto Lauriala.

Masan suuri haave oli syntynyt Sibelius-Akatemiassa 1960-luvun lopulla. Hän ihastui Verdin Requiemiin ja haaveili pääsevänsä kerran elämänsä aikana johtamaan sitä. Kun tekee kovasti töitä, haave voi toteutua ja niinpä jossain 1990-luvun loppupuolella Vihdin Kantaatttikuoro yhdessä Hyvinkään Oratoriokuoron ja Kapellin kanssa lauloi Verdin. Solsitit olivat toki ihan ammattisakkia - eihän tuota Sielunmessua voi kuka tahansa laulaa.

Masa täytti jokunen viikko sitten 75 vuotta ja synttärinsä kunniaksi sekä musiikkineuvoksen arvonimen saamisen takia hän kasasi vielä kerran Kapellin yhteen ja haali vanhoja tuttuja kuorolaulajia mukaan. Masa on usein verrannut kanttorin työtään ja omaa tekemistään kymmenottelijan hommaan. Kymmenottelijat eivät pärjäisi missään lajin urheilussa alan spesialisteihin, mutta pystyvät kohtuudella viemään kaikki lajit läpi. Samalla tavalla Masa puhuu itsestään - hän ei ole mikään huipputaituri soittajana, mutta pärjää mainiosti urkurina, pianistina, klarinetistina, jonkun torven soittajana, nokkahuilistina ja laulajana. Lisäksi hän on itsekseen opiskellut kapellimestarin hommaa ja näin hän on eräänlainen moniottelija.

masa2.jpg

Tämä Masan juhlakonsertti oli sunnuntai-iltana ja niinhän se kirkko oli taas melkein täynnä. Mahtava juttu . Tämän kiireisen kevään keskellä jäin silloin harkitsemaan, kun minua pyydettiin mukaan laulamaan kuoroon, mutta koska olen lähes koko Vihdissä asumisen ja elämisen ajan ollut mukana Masan kuvioissa, päätin sitten lähteä mukaan laulamaan. Kaikki laulut olivat minulle vanhastaan tuttuja eikä niitä tarvinnutkaan enempää harjoitella. Verdin Requiemin alkukuoro, Cherubinin Requiemista yksi osa, Finlandia-hymni, Jumalan kunnia luonnossa, Oi kiitos sä Luojani armollinen, Masan oma sävellys Kiitä vain ja pari muuta pienempää juttua. 

Kokonaisuudessaan konsertti oli reippaan tunnin mittainen, mutta venyi sitten ihan turhan pitkäksi, kun puhujat eivät tajunneet, että kuumassa kirkossa kuorolaiset alkavat läkähtyä. Joka tapauksessa ihan hillittömän hieno juttu ja kannatti olla mukana.

masa1.jpg