Olen tehnyt tätä työtä jo kohtuullisen kauan - siis open hommia. Aloitin täällä kotinurkilla 36 vuotta sitten ja kuta kuinkin tällä samalla koululla olen hääräillyt. Se tarkoittaa silloin sitä, että tuossa kylällä yksi jos toinen minut tuntee ja tervehtii. Minä tietenkin tervehdin takaisin tietämättä yhtään, kuka tuo vastaan tullut ihminen olikaan. Ensimmäiset oppilaani ovat nyt hieman alle viisikymppisiä, mikä tarkoittaa, että heidän lapsiaan on jo kauan ollut koulussamme. Siis tietenkin niiden, jotka jäivät asumaan kotikunnilleen. 

Meidän koulumme teknisen henkilökunnan lepotiloissa on henkilökuntakuvia pitkän ajan takaa - ihan tuolta 1980-luvun puolelta saakka. Siellä on minustakin monenlaisia kuvaversioita, mutta en minä niin hirveästi ole muuttunut, etteikö minua niistä vieraskin tunnistaisi.

Tämä on joskus 1980-luvun puolivälin jälkeen, lähempänä 90-lukua otettu, eli silloin olin kolmenkympin heitteillä. Parta hohti punaisena ja silmälasit olivat ajan hengen mukaan hirmuiset pöllölautaset. Aika hauskan näköinen tyyli.

ope3.jpg

********

Jossain vaiheessa tuo ulkoinen look muuttui perusporvarilliseksi ja minulla oli lyhyet hiukset ja posketkin hyvin siloiset. Ei minulla ollut siihen mitään sen kummempaa syytä - kunhan vaan olin jotenkin opettajan rooliin sopivasti odotusarvoinen. Tosin eihän opettajalla ole vuosikymmeniin ollut mitään selkeää odotusarvoa, mutta kyllä minun nuoruudessani miesopettajilla oli aina pikkutakki, kauluspaita, solmio ja suorat housut. Ihan oppikoulun loppuvaiheessa alkoi joku opettajista tulla kouluun villapusero päällimmäisenä, mutta farkkuja en muista opettajien pitäneen entisaikaan - korkeintaan liikkamaikalla saattoi olla verkkarit.

ope2.jpg

**************

Vuodet siinä vierivät ja lähestyessäni neljääkymppiä saavutin jälkihippivaiheen, jolloin hiukset pääsivät yllättäen kasvamaan vallan vaahtoisasti . Syystä tai toisesta halusin pitää hiukset ja parran suhteellisen pitkänä ja saatoin sitten olla ajoittain aikakin pörröinen näky. Noissa kuvissa parta ei kyllä kauheasti pörise, mutta enimmäkseen sitäkin riitti. Tarina kertoo erään oppilaan mummon todenneen luokkakuvaa katsellessaan, että onpas opettaja Jeesuksen näköinen. Olihan tuo huvittavaa aikaa, mutta eipä se mitään. Se oli sen ajan juttu.

ope4.jpgope1.jpg

**********

Ulkomuotoni ollessa melkoisen omalaatuinen, satuin olemaan koululla kesäloman ensimmäisinä päivinä ja parta oli ajamatta aika pitkältä ajalta ja pörröpää oli aikalailla hujan ja hajan. Olin opehuoneessa, kun sinne pölähti koulua katsomaan nuori mies vaimonsa kanssa tutustumaan kouluun. Hänelle oli muistaakseni rehtori jo luvannut määräaikaisen paikan vuodeksi ja todennäköisen mahdollisuuden saada siitä virka seuraavana vuonna. Nämä nuoret siinä sitten hieman arkana katselivat, kun Ilkka-rehtori tuli paikalle, osoitti minua ja sanoi: " Tuo on Sakke. Kun täällä koulussa on tarpeeksi kauan, tulee tuon näköiseksi." Kyseinen nuori opettaja oli Markku ja hän on yhä edelleen töissä meillä eli on ollut Pappiksella jo yli 20 vuotta. 

Onhan tämä nostalgista ja tavallaan huvittavaa, miten tuo aika on mennyt niin vauhdilla. Toisaalta se on surullistakin, kun tässä vielä voisi tehdä vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon.