Irmelin äidin kuoleman jälkeen emme ole enää kovin paljon kulkeneet Kotkassa. Toki sen verran, että siellä vielä elävät sukulaiset tavataan, mutta käynnit ovat toki harventuneet. Hautajaiset olivat viime vuonna toukokuun lopuusa ja sen jälkeen olen käynyt siellä kolmesti ja tänään tuli neljäs kerta.

Oli kerrassaan upea ilma, mutta onneksi ei liian kuuma ja vaikka aurinko iloisesti paistoikin, niin lämpötila pysyi aisoissa eikä autossakaan tuntunut pahalta. Onhan meillä toki ilmastointi, mutta jos aurinko porottaa tosi kuumasti ja ilmastointi on päällä, ei se viime kädessä ole mitenkään erikoisen hyvä yhdistelmä. Parhaimmillaan auton mittari näytti reipasta kahtakymmentä astetta.

Meillä oli neljän hengen porukka matkassa ~ Irmeli, Emma, Irmelin sisko ja minä. Irmelin siskohan asuu Helsingissä, joten hänet napattiin matkalla mukaan ja sitten köröteltiin kaikessa rauhassa moottoritietä Kotkaan saakka. Köröttely lienee huono sana, koska vakiosäädin oli vakaasti lain sallimissa rajoissa ja ehkä parin prosentin verran ylikin. Siinäpä sitten taas nähtiin, että on olemassa tietynlainen ihmisjoukko, joka ei pysty kykenemään olemaan ajamatta ylinopeutta tai ainakaan ajamaan rajoitusta noudattavan ja ihan vähän sen yli ajavan takana. Muutama kiireinen kaahasi ihan reippaasti ohi ja meni menojaan, mutta jokunen "vauhtivituroosi" ajoi ensin melkein perään kiinni, huitaisi komeasti ohi ja jäi sitten eteen ja ajoi hieman hitaammin kuin minä ennen tuota ohitusta. Pari tällaista tien sankaria taas nähtiin. Se on ikävää ja vaarallista. En ymmärrä, mitä näillä ohituksilla oikein haetaan. Sitten niitäkin taas nähtiin, joilla se auto on niin kallis, että siihen on otettava vilkut lisävarusteena ja eihän niitä sitten ole, jos ei ole raaskittu ostaa. Toki vilkuttaminen joskus vahingossa unohtuu, mutta kun se näytti tänään olevan parissa kolmessa tapauksessa ihan sääntönä, niin ei taas voi kuin ihmetellä. Vilkun käytön jättäminen on sekin vaarallista sekä itselle että muille tielllä liikkujille.

Kävimme sitten hautausmailla ja tapaamassa Irmelin ja hänen siskonsa kahta tätiä. Oli mukavaa tavata heitä ja taas jutustella monenlaisista asioista. Tädit ovat jo varsin iäkkäitä ja monenlaista vaivaakin heillä on, mutta järki ja muisti tuntuvat pelaavan ihan hienosti ja mikäs sen mukavampaa.

Illansuussa palattiin kotiin ja näin sujui yksi kesäpäivä.

kotka.jpg