10.6.

 

Matkapäivästä jäi aikamoinen väsymys ja niinpä nukuin seitsemään saakka. Eilisen kova tuuli tuntui vielä, vaikka oli toki jossain määrin laantunut. Joka tapauksessa aurinko paistoi ja hyvältä näytti. Näihin viikkotarinoihin ei tule kuvia, koska minulla on vain iPad mukana täällä ja tämän kanssa on aika vaikeaa sohlata noita kuvia paikoilleen.

 

Heti syötyäni aamiaisen lähdin tekemään eläketestin eli nousin tuohon piilokirkolle. Sehän ei siis ole mikään piilokirkko. Tuon nimen vaan nuo leirikouluopet aikoinaan keksivät. Selvisin mainiosti, vaikka mäki onkin hyvin jyrkkä, mutta siinähän vauhti ratkaisee aika paljon ja nyt maltoin mennä tosi hitaasti. Istuskelin siellä ylhäällä tovin ja sitten lähdin hotellille. Menin heittämään Kreikan turkin tuohon mereen. Meri oli raikasta ja itse asiassa hyvin lämmintä, kun alkushokki meni ohi. Uinnin jälkeen kävin etsimässä pitaa ja tuossa vastapäätä hotelliahan  on lähin sellainen. Siinä ei pita kuitenkaan ihmeemmin maistunut. Kyllä sen söi, mutta olen parempiakin saanut.

 

Seuraavaksi meninkin kuuntelemaan Aurinkomatkojen saariopastusta. Ei sillä ettenkö tunne tätä saarta, vaan siksi että siinä opastapaamisessa oli mahdollisuus varata pieni retki Thirassian saarelle. Olen minä Thirassiassakin käynyt monet kerrat, mutta en ole oikeastaan nähnyt kuin sen tien alhaalta Manolasin kylään ja sitten vaan äkkiä kävellyt takaisin laivalle. Nyt on sitten tarkoitus hieman tutustua saareen. 

 

Seuraavaksi hommaksi kävin sitten vuokraamassa skootterin, joka tosin on moottoripyörä - siis kevarin kokoinen. Ihan samanlainen kuin minulla on ollut viime vuosina usein. Se vetää nuo mäet paljon paremmin kuin moposkootteri, mutta ei siinä muuta eroa juurikaan ole. Hieman painavampi ja toki kiihtyy paremmin.

 

Ajelin sitten katsomaan jo pari vuotta sitten bongaamani tien, joka menee käytännössä suoraan lentokentältä saaren läpi Oiaan. Hieman hitaasti se tietyö etenee, mutta kyllä siitä jo pääsee ja se helpottaa varmasti kulkemista saaren pohjoisosasta eteläosaan, kun enää ei tarvitse mennä välttämättä Thiran läpi. Ajelin ihan Oiaan asti ja siinä sitten kävelin hetken verran kylän kirkkoaukiolla ja katselin tuttua calderanäkymää. Ajoin sitten takaisin ylätietä Thiran kautta. Lämmintä oli, ei mopokyyti paleltanut.

 

Mopoilun jälkeen kävin sitten syömässä horiatikin ja uimassa. Kuivatellessani katselin partsilla iPadista leffaa. Vähän ennen kahdeksaa ajattelin käydä katsomassa auringonlaskua Pyrgosin lähellä. Eipä siinä muuta, mutta aurinko jäi ihan juuri ennen laskuaan jonkinlaisen pilviverhon taakse ja niinpä en sitten ihan sitä sitten nähnyt. Ajelin hiljakseen hämärtyvässä illassa hotellille ja mopoon oli jo sitten pakko laittaa valot. Ei siksi, etten olisi itse nähnyt, mutta minut piti kuitenkin nähdä. Liikennettä ei ollut juurikaan, mutta kyllähän täällä täytyy koko ajan olla mahdollisimman tarkkana. Tietkään eivät ole mitään superkuntoisia ja siinä on syytä katsella pahimpia kuoppia, ettei aja niihin.

 

Vielä tässä jo illan tummennuttua menin syömään tuohon lähelle Family tavernaan ja siinä tämä päivä sitten alkoi olla. Illan lopuksi tämä kirjoitus ja vähän lukemista ja eiköhän se Nukkumatti sieltä hiljakseen näille seuduille hiippaile.