11.6.

 

Toinen yö täällä kohteessa. Hyvin nukutti ja heräilin tuossa seitsemän tienoilla. Luin siinä sitten kirjaa ja menin aika pian kahdeksan jälkeen aamiaiselle. Nautin aamiaisesta pitkän kaavan mukaan 

Ja sitten pakkeloin itseni viisikymppisellä suojalla ja lähdin skootteroimaan kohti Profitis Iliasta. Siellä kuljeskelin kaikessa rauhassa, mutta sikäli outo juttu, että alkoi paleltaa, koska oli paljon pilviä ja tuuli kovaa. Merellä oli paljon usvaa, mutta ei niin paljon, etteikö tuo Anafin saari tuossa itäpuolella olisi näkynyt.

 

Siellä vuorella vierähti matkoineen kaikkineen yli kaksi tuntia ja tulinkin alas tänne Kamariin saakka jo hyvinkin nälkäisenä. Menin suoraan tuohon uuden aukion pitapaikkaan ja nappasin erikoisen herkullisen pitan, joten uskoisin loppulomani pitojen hakupaikan varmistuneen. Mitä sitä kerran hyväksi koettua muuttelemaan.

Maantiepölyn kyllästämänä kävin sitten uimassa ja sieltä selvittyäni jatkoin kirjaani. Uinnista voin muuten sanoa, että enpä juuri puolta tuntia kauempaa siellä lutraa. Ensin uin vähän aikaa, nousen rannalle ja kuivailen auringossa ja sitten menen takaisin mereen ja se on siinä. Nahkan grillaaminen ei vieläkään kuulu kuvioihin.

 

Iltapäivällä istuin altaalla aurinkotuolissa lukemassa, tosin varjossa ja jutustin yhden tässä hotellissa asuvan pariskunnan kanssa. Rouvan sisko on asunut Vihdissä ja lapset ovat olleet minun koulussa oppilaina. Niin se jännästi maailma on pieni. Kävin juomassa latten ja sitten suuntasinkin uimaan.

 

Nyt uimakohteeksi valikoitui Monolithoksen ranta tuolla lentokentän lähellä. Hyvä hiekkaranta, joskin pitkälle hyvin matala, joten siinä pääasiassa kahlataan ja uidaan käsipohjaa, mutta kaikesta huolimatta ihan kunnon kastautuminen. Uituani kävin uimarannan tavernassa (yhdessä niistä, siinä on monta) syömässä päivän salaatin. Erinomainen paikka.

 

Sitten taas hotellille ja suihkuun. Luin kirjaa ja lepäilin hetken. Illan hiljalleen pimetessä lähdin syömään, mutta sitä ennen kävin Alekosin mopovuokraamossa maksamassa tuon skootterin vuokran. Alekosin tytär, Phoebe, tuli myös sinne ja juttelin hänenkin kanssaan hetken.

 

Menin syömään Saliverokseen, joka on erittäin suosittu paikka. Se on kalustoltaan ja ympäristöltäänkin hyvin vanhanaikaisen oloinen ja se ehkä on yksi syy sen suosiolle. Ruoka on hyvää, mutta ei mitään niin hillittömän suurta herkkua, että sitä pitäisi hehkuttaa pääsemättömiin. Palvelu on kuitenkin loistavaa ja on siinä sellainen originelli atmosfäärijuttu. Söin alkupalaksi saganakin ja pääruuaksi soutsukakian. Hyvää oli.

 

Kello oli jo yli kymmenen, kun pääsin hotellille ja kyllähän tuo väsymys alkoi painaa. Kirjoitin tämän stoorin ja laitoin sen blogiin ja siitä sitten hiljalleen yöpuulle ennen puolta yötä. Huomenna taas uusi päivä ja uudet jutut.