Tulimme tänne Vihtiin vuonna 1982. Essi oli ihan vauva silloin ja me olimme työuramme alussa ~ nuoria ja innokkaita. On aivan käsittämätöntä, kuinka nopeasti se aika on lentänyt. Olen ollut 36 vuotta opettajana ja muistan aivan elävästi ne alkuajat(kin). 

Meillä oli ensimmäinen VESO-koulutus (virkaehtosopimukseen kuuluva usein lukuvuoden alussa tapahtuva suunnittelu- ja perehdytyspäivä ~ lukuvuoden aikana kolme) laivalla. Seilasimme paatilla Tukholmaan ja tietty takaisin ja siellä sitten ehdin tutustua yhteen jos toiseen kunnassamme häärivään kansankynttilään. Laivalla kuulin ensimmäistä kertaa myös Lipetistä. Ensin vähän ihmettelin, mutta sitten selvisi, että kyseinen paikka on yhdistyksen mökki reippaan kymmenen kilometrin päässä kirkonkylästä.

Kävin sitten Lipetissä ensimmäisen kerran joskus syksyn aikana, mutta en kylläkään muista, miksi. Saattoi olla, että kävin hieman talkoohommissa tai sitten en. Mökillä ovat koko sen historian aikaiset vieraskirjat tallessa, joten sieltä saattaisin löytää tuon oleellisen tiedon. Sen verran muistan, että ohuesti harmittelin kun koulumme opekunta oli sellaista, että heillä ei ollut minkäänlaista kiinnostusta mennä sinne illanviettoon, kuten kuulin parin muun koulun tekevän varsin railakkaissa merkeissä. Sittemmin, kun olin tutustunut samanikäisiin ja -henkisiin opettajakavereihin muilta Vihdin kouluilta, pääsin minäkin illanviettoihin Lipettiin.

Sittemmin Lipetissä on pidetty kokouksia, talkoita, sinne on kiikutettu ulkomaalaisia vieraita ja toki kotimaisiakin eli monenlaisissa jutuissa siellä on käyty. Lipetin paras anti on sen loistava sauna ja onhan siellä lauteilla paljon viisauksia haasteltu, mutta myös suhteellisen paljon ihan täyttä paskaakin jauhettu. Toisin sanoen siellä on pidetty hauskaa.

Perheenä emme ole siellä olleet kovinkaan paljon. Ihan kamalan lapsiystävällinen se piha-alue eikä ranta ole. Viime vuosina olemme olleet jonkin verran Irmelin kanssa siellä, joskin hän on ollut enemmän.

Minä olen ollut viimeksi kuluneet vuodet ja ammattiyhdistystoimintani viimeiset vuodet mökin varauskirjan hoitaja ja samalla myös jonkinlainen käytännön asioista huolehtiva persoona. Olen kutsunut isännistöä koolle, huolehtinut talkoiden järjestämisestä, nuohoamisesta, vessan tyhjentämisestä, tarkistellut rikki olevia kohteita ja ilmoitetellut niistä eteenpäin eli siis jonkinlainen talonmies. Sikäli absurdia, että se on ollut minun jobi, koska päällisin puolin inhoan mökkielämää. Siksi minulla ei ole omaa mökkiä. Kyllä minä yön tai pari kestän olla tuollaisessa paikassa, mutta se, että viettäisin aikaani jossain korpimökissä järven rannalla, tekee minut hyvin levottomaksi.

Nyt, kun jään pois näistä hommista, luovun myös Lipetin vastuusta. Hieman (kai) haikeaa, mutta aika aikaansa kutakin ja sitten puhaltavat uudet tuulet. Lipetissä tulen vielä varmaan käymään usein, koska Irmeli on edelleen yhdistyksen jäsen ja varmaan varailee mielellään mökkiä.

lipe1.jpglipe2.jpg