Tasan 36 vuotta sitten ajelimme tosi lämpimässä säässä Jyväskylästä Vihtiin pienellä, hopeanharmaalla Minillämme. Ilma oli hieno, ei ehkä niin lämmin kuin nyt, mutta koska automme jäähdytysjärjestelmä oli rikki, jouduimme ajamaan lämmityslaite päällä ja niinpä Minissä oli hillittömän kuuma.

Saavuimme silloiseen kotiimme iltapäivällä ja illansuussa tulivat tavarat muuttoautolla. Talon väki auttoi ja hetkessä vähäiset tavaramme olivat uudessa kodissamme.

Kaksi viikkoa myöhemmin alkoi koulu ja minun 36-vuotinen urani alkoi siitä. Olen ollut töissä ensin neljä vuotta Niuhalan ala-asteella, sitten kaksi vuotta Kuoppanummen koulussa, sitten kuusi vuotta Niuhalan koulussa ja lopuksi 24 vuotta Pappilanpellon koululla. Olen opettanut kaikkia alakoulun tasoja eli ykkösestä kuutoseen. 

Olen erikoistunut musiikin ja liikunnan opetukseen. Pääosin olen musisoinut, koska liikkamaikkoja on kyllä löytynyt, mutta musa on niin spessua, että sitä eivät monetkaan mielellään pidä. Minä taas olen tykännyt musiikin opettamisesta ~ sattuneesta syystä.

Tänään olen viimeistä päivää työssä. Ensi yönä tasan klo 00.00 minä siirryn vanhuuseläkkeelle. Koska eläkkeellä oleminen ei estä työntekoa, olen menossa tulevaksi lukuvuodeksi töihin, mutta toimenkuvani ja myös työpaikkani muuttuu täysin. Kerron siitä enemmän sitten, kun aikaa on vähän kulunut, mutta tulen olemaan ihan erilaisessa toimessa kuin luokanopena, vaikka toki olen koulussa töissä.

Ei ole haikeaa, outoa on kyllä. Varmasti tulee monia asioita tuosta vanhasta koulustani ikävä, mutta loputtomasti siellä ei pysty roikkumaan eivätkä ne ihmiset sieltä minnekään katoa - tapaan heitä vain harvemmin.

Vein äsken avaimet pois - avainnippuni keveni huomattavasti. Erikoista, että en enää pääse siihen rakennukseen, jossa olen viettänyt aikaa todella paljon viimeksi kuluneista 24 vuodesta. Se nyt vaan kuuluu tähän ikään ja tähän tilanteeseen ja sillä selvä.

ava.jpg