Irmeli on ollut viime ja tämän viikon ajan töissä, joten minä olen ollut itsekseni kotona. Soitellen ja lukien on minun aikani pääasiassa kulunut, mutta on tässä täytynyt muutakin väsätä. Yksi juttu on tietenkin ruokapuolen tekeminen. Järjestän lähes joka päivä jotain syötävää Irmelille (ja toki itsellenikin), kun hän tulee töistä. Niin olen työaikanakin tehnyt, koska minun päivät ovat olleet aina lyhyemmät ja varsinkin iltapäivästä sitä aikaa on riittänyt.

Minun kokkitaitoni ovat kuitenkin aika vaatimattomat, koska en lapsena oikein päässyt keittiöön eikä se sitten nuoruudessa enää kiinnostanutkaan. Hieman se Kivijärven aikainen elämänasenne oli sitä, että ne keirriöpuuhat ovat naisten hommia. Vasta kun aloin seurustella ja sittemmin laitoimme lautaset samaan kaappiin Irmelin kanssa, alkoi tuo ruuanlaitto kiinnostaa ja Irmeli oikeasti halusi, että osallistun siihen toimeen. Sehän on toki mukavaa ja viisihenkisessä perheessä piti ollakin näin, että molemmat aikuiset laittavat sapuskaa, jos kohta minun osuuteni liikkui aika paljon valmisruokien kuvioissa ja vanhojen lämmittämisissä, mutta on tässä vuosien varrella jotain oikeasti opittukin. Tässä hieman listaa.

1) Makaronilaatikko

Makaronilaatikon tekijänä olen erinomainen. Niin todennäköisesti ovat kaikki, koska niistä aineksista on vaikea saada mitään pilatuksi. Niin kauan kuin muistan ovat sekä lapset että lapsenlapset kehuneet minun tekemää lootaa. On äärimmäisen tärkeää säilyttää se hyvin yksinkertaisena. Ainekset ovat makaroni, jauheliha, maito, muna, sipuli ja kevyt maustaminen. Ei mitään muuta. Jos sekaan sotkee joitain "porkkanavihanneksia", on koko sapuska kerralla pilalla. Juustokin on kovin kyseenalaista. Mausteeksi riittää suola ja ihan pikkupikkupikkuriikkisen verran jotain yrttiä, mutta niin, ettei sitä voi nähdä. Laatikon päälle saa ja täytyykin laittaa ketsuppia, mutta siis vasta sitten, kun se on lautasella. Kaikki vihannespolitiikka syödään raakana ja erillään laatikosta, koska se puoli ei todellakaan kuulu siihen valmistukseen. Salaatti on eri ruoka.

2) Letut

Lettuset eivät varsinaisesti ole ruokaa, vaan ruokaisa herkku, jolla saa nälän pois, mutta eihän siellä varsinaisesti mitään ravinteita ole - ihan turhaa tavaraa pelkästään. Lettumaakarina olen kuitenkin erinomainen. Tämänkin olen saanut sekä lapsiltani että muilta läheisiltä kuulla. Taikinan koostumus oikeassa suhteessa on tärkeä. Jauhoja, kananmunia, suolaa, sokeria ja maitoa. Se on siinä. Paistamiseen mieluiten voita, mutta oivariinikin käy. Se on hyvin yksinkertaista. Kaikenlaiset terveyshömpötykset lettujen ympäriltä kokonaan pois. Jos ihminen syö kolme-viisi kertaa vuodessa lettuja, niin siinä ei pihistellä. Sitten voi syödä pari päivää vaikka linssisoppaa vastineeksi.

3) Broileri

Minun broilerijutuissa ei ole mitään ihmeellistä, eikä yleensä kenelläkään muullakaan, jos käytetään valmiiksi marinoituja koipia tai rintapaloja. Koipia en ole viitisnyt alkaa marinoida, koska ne ovat niin suuria ja siihen kuluisi aikaa emmekä me syö niitä kovinkaan usein. Rintapalojen marinointia olen tänä vuonna alkanut opetella ja toistaiseksi se on sujunut hyvin. Viinietikkaa, oliiviöljyä ja mausteita, niin ihan hyvää siitä tulee. Muutama tunti liemessä ja sitten vielä paistovaiheessa mahdollisesti jotain, mitä nyt kaapin purkeista sattuu löytymään. Vielä kun oppisin olemaan ylipaistamatta niitä, niin hyvin menisi. 

4) Makkarakeitto ja muut sopat

Sopan tekeminen on hidasta ja kun minä olen luontaisesti hidas, niin en tee soppia useinkaan. Kun on perunoita ja muita juureksia, maustepippuria ja suolaa sekä vettä ja tietenkin se makkara, niin kyllä siitä aina soppa tulee, mutta minulla se käy aika lailla vaihdellen. Joskus onnistuu ja joskus ei. Kalasopankin teen, mutta valitettavasti pakasteseistä, koska kalan perkaaminen ja loppukäisttely kestää minulla hirveän kauan ja niinpä ruokaa odottava kansa lähtee karkuun ja hakee pizzan.

5) Ihmeyllätys

Joskus jääkaappia kaivamalla ja ruokakaappia tonkimalla saa aikaiseksi jonkinlaisen epämääräisen näköisen, mutta kohtuulisen syötävän jutun. Ainahan voi vatkata muutaman munan ja paistaa sen ja lisäillä vihanneksia ja vaikkapa pizzakinkkua  ja juustoa sekaan ja kyllä siitä jotain tulee, mutta en ole sitä kovin paljon harrastanut. Menee hätätapauksessa.

**********

Tässä kohtaa siirryn ehdottomiin bravuureihini, joita on kolme.

*********

6) Tonnikalakastike

Tämä on helppo ruokalajike ja niin ikään helppo valmistaa, mutta sen pystyy pilaamaan väärillä valinnoilla. Tarveaineet ovat tonnikalaa sekä öljyssä että vedessä, tomaattipyrettä ja tämän laatu on erinomaisen tärkeää, emmental-juustoa, valkosipulia, ehkä vähän jauhoa (selviää helposti ilmankin) ja vettä. Se on siinä koko paketti. Tonnikala kuumennetaan, lisätään vettä (ja mahdollisesti jauhoa) ja sitten sötkotetään. Tomaattipyre, johon kelpaa vain se tuote, jota saa pienissä metallipurkeissa. Se sötkötetään tonnikalan kanssa ja sitten vielä juustoa runsaasti. Koostumukseltaan tonnikalakastikkeen tulee olla enemmän löysä kuin kiinteä, mutta ei mitenkään keittomainen vaan vähän niin kuin lehmän läjä - sellainen hieman paksuhko. Tätä malliani ovat perheenjäsenet kehuneet jo yli kaksikymmentä vuotta.

7) Möykyt

Hyvin, hyvin yksinkertaista. Paistijauhelihaa ja suolaa. Sitten vaan tehdään niistä jonkinlainen möykky ja paistetaan se. Voi siihen laittaa sipulia, mutta hyvä paistijauheliha on sellaisenaan erinomaista. Ulkoisesti aika kökköä, mutta hyvää. Hieman kehittyneempi malli on sitten jauhelihapihvit, johon lisätään enemmän mausteita ja sipulia, mutta ei niissä mitään suurta eroa ole.

8) Jauhelihakastike

Tämä on ehdoton bravuurini. Jos Trump ja Putin olisivat tulleet meille syömään, olisin tarjonnut heille jauhelihakastiketta spagetin kera + ihan tavallinen salaatti. Kastikkeeseen tarvitaan jauhelihaa, suolaa, tomaattisosetta, sipulia, valkosipulia ja emmental-juustoa sekä vähän vettä (ja mahdollisesti jauhoa) sekä vapaavalintaisesti jotain lisämausteita. Liha ruskistetaan ja loput sitten laitetaan jossain järjestyksessä, mutta viisainta jättää juusto viimeiseksi. Hyvä siitä tulee. Käy sekä pastan että perunoiden kanssa.

*************

Eipä näihin sörsselsihin paljon muuta. Meillä ei kuolla nälkään eikä tarvitse joka päivä syödä samaa, vaikka vastuu jäisi minun harteille. Lisäksi aina voi oppia jotain uutta.

piffit.jpg