Meillä on äitini puolelta pieni suku. Tässä tapauksessa tarkoitan ihan lähisukua. Äidillä oli yksi veli ja hänellä ja tietenkin vaimollaan on kaksi poikaa ~ ihan kuten äidillänikin, kaksi poikaa. Enoni pojilla on yhteensä neljä lasta ja lastenlastenlapsia heillä on kaksi (tällä hetkellä). Äidilläni (joka siis on kuollut) oli kahdeksan lastenlasta ja heillä yhteensä yhdeksän lastenlastenlasta (tällä hetkellä). Äitini, kuten myös isäni ovat kuitenkin pysyvästi poissa. Isä kuoli jo vuonna 1965 ja äiti sitten 2005, joten heitä pitää muistella valokuvin  ja muistikuvin sekä äitiä myös videoiden avulla. Heidät on haudattu Kivijärven kirkon viereen seurakunnan työntekijöiden alueelle. Isänihän oli kanttori, joten siksi tuo paikka. Nykyään siinä on kyllä jo hautoja myös muille.

sl1.jpg

*************

Nykymaailmassa on suvun koolle saaminen aina oma juttunsa. Valitettavasti suurimmaksi osaksi ihmiset lähtevät liikkeelle sankoin joukoin vain hautajaisiin, mikä tavallaan on hienoa, mutta onhan se sitten toisaalta ikävää, koska vääjäämättä yksi on joukosta pois.

Keräännyimme sattuneesta syystä yhteen viikonloppuna. Meitä oli paikalla eno ja hänen vaimonsa, me kaikki neljä serkusta ja muutama muuten hyvin läheinen. Hyvin rennosti, ilman pukupakkoa tai muuta jäykistelyä. Söimme lohisoppaa ja joimme kahvia kakun ja muiden herkkujen kera, mutta ennen kaikkea iloitsimme yhdessä olemisesta. Valokuvia luonnollisesti otettiin, mutta en sitten tämän kummemmin niitä julkaise, kun en keneltäkään lupaa kysynyt. 

family.jpg

Ilma oli mitä parhain ja vaikka olimme ajaneet pitkän matkan ja takana kolmen päivän Tallinnan reissu, ei meillä ollut mitään vaikeuksia selvitä juhlan humusta. Mukavaa oli, todella isolla ämmällä.

Illaksi menimme vielä lapsuuden kaverini luokse saunomaan ja viettämään muuten mukavaa hetkeä ruuan ja hyvän musiikin parissa. Aika vierähti sielläkin nopeasti ja päivä jo alkoi valjeta, kun viimein pääsimme nukkumaan.

***********

Kotimatkalla sitten piipahdimme Piispalassa, Kannonkoskella, vilkaisemassa sitä paikkaa, missä olin leirikoulussa opeurani viimeisen kerran neljä vuotta sitten. Olen usein luvannut näyttää paikan Irmelille, mutta niin vaan olemme posottaneet ohi ja paikka on jäänyt näkemättä. Mukavaa oli käydä vilkaisemassa - siellä oli todella mainio leirikoulupaikka sekä asumisen, ruokailun että ohjelman kannalta.

sl6.jpg

*******

Pysähdyimme vielä kotimatkalla Jyväskylässä Jarmon ja Salmen luona syömässä mantelikalaa ja pottuja kera salaatin ja sitten huristummekin suoraan kotiin yhden pikkupysähdyksen taktiikalla. Loppumatkasta iski väsy ja oli pakko ottaa puolentoista tunnin korjaussarja, mutta näin tämä muutaman päivän hurja lomaviikko saatiin pakettiin.