Jäin tänä aamuna vanhuuseläkkeelle. Ei, ei tunnu miltään vallankaan, kun sitten olin jo uudella työpaikallani sopimassa uusista asioista. Se, mitä tässä oikeasti tuntuu, on tämä hellekeli.

Jatkan edelleen opettajana, mutta en enää luokanopena, vaan tämän tulevan lukuvuoden ajan olen resurssiopettajana eli autan oppimistilanteissa sellaisia oppilaita, joilla on enemmän tai vähemmän vaikeuksia töiden tekemisessä ja keskittymisessä kulloiseenkin työhön. En sitten mene lainkaan vanhaan kouluuni, vaan huomattavasti pienempään yksisarjaiseen kuusiopettajaiseen paikkaan. Opettajan työvelvollisuushan on 24 viikkotuntia, mutta minä teen vain osan velvollisuudesta eli 16 tuntia ja niinpä palkkakin on sen mukainen (siis ihan tosi pieni). Sen lisäksi veroprosentti on aika suuri eli ei tällä hommalla paljon juhlita. Merkittävin seikka on se, että päivärytmi pysyy mukavasti järjestyksessä enkä vielä ihan käy niille kuuluisille laakereille lepäilemään.

Eläkkeelle siirtyessä on täytynyt huomioida sellaisia asioita, kuten uuden veroprosentin tekeminen ja siitä ilmoittaminen, eroaminen omasta ammattijärjestöstä, vakuutusasioiden hoitaminen ja monia muita. Kuvittelisin nyt saaneeni kaiken kuntoon, mutta ei vielä vannota. Syksyn mittaan kaikki selviää, uskoisin.

Nyt kun käyn neljänä päivänä töissä, niin eipä tuo elämä muuten ihmeesti muutu. Kuoro- ja lauluhommat jatkuvat ja vuorokausirytmi pysyy ennallaan - uskoisin. En siis usko ihmeemmin joutuvani muuttamaan totuttuja tapojani, mutta sen näkee sitten. 

Joka tapauksessa olen virallisesti eläkeukko.

elake.jpg