Kuten kaikki tätä blogia lukeneet tietävät hyvin, että olen syntynyt Keski-Suomen korvessa, Kivijärvellä. Asuin siellä 1-vuotiaaksi, jonka jälkeen muutimme Vesannolle eli olen tavallaan hyvin vastuunsiirtäjäksi sopiva savolainen. Isä kuoli, kun olin seitsemän ja muutimme sitten takaisin äidin kotikonnuille Kivijärvelle. Äidin suku ja lapsuusystävät olivat siellä silloin ja melkoinen määrä heitä vieläkin siellä on, jos kohta aika moni makaa jo kirkkomaalla tai Juurikkaharjussa.

Äidin kuoltua vuonna 2005, minun käyntini vähenivät aika lailla, koska motiivit pienenivät tietenkin melkoisesti. Matkaa Kivijärvelle on yli 400 kilometriä emmekä me ole koskaan olleet tavattoman innokkaita autoilijoita. Äidiltä jäi pieni asunto ja vanha mökki ja asunto on nykyään ihan eri ihmisillä ja mökki on veljeni omistuksessa.

Meidän lapsemme muistavat Kivijärven hyvin ja siksipä he aina silloin tällöin innostuvat käymään siellä. Tyttäret eivät kyllä ole ihan vähään aikaan olleet, mutta Paavo on käynyt käytännössä joka kesä senkin jälkeen, kun äiti kuoli. Viime kesä jäi väliin, mutta nyt sitten taas reissu onnistui ja kävimme vanhaa kotiseutuamme ja niitä harvoja Paavon tuntemia ihmisiä tapaamassa.

Majoituimme veljeni omistamaan eli siis siihen meidän vanhaan mökkiin, mistä tietenkin kiitos veljelleni. Tutut kuviot siinä pienessä mökissä ja hyvinhän se sujui.

kivim%C3%B6kki.jpg

Järvivesi oli ihan älyttömän lämmintä - siis kerta kaikkiaan ihmeellistä. Ihan en muista aikuisiältäni tällaista veden lämpöä, mutta toisaalta eihän tuo mikään ihme, kun koko heinäkuu on ollut niin paahteista. Kävin uimassa kahden yön reissullamme monta kertaa ja harvinaista sekin, että humpsahdin tuohon rantaan aamulla käytännössä heti, kun olin herännyt hieman seitsemän jälkeen. Yhtään ei paleltanut, mikä on melkoinen juttu Kivijärven kokoisessa altaassa.

Kivijärvi on pieni paikka. Eihän siellä enää asu kuin reipas tuhat asukasta koko pinta-alaltaan suuressa kunnassa. Kaikki kunnan koululaiset tuodaan kirkonkylälle opinahjoon eikä heitä kovin paljon ole. En tiedä määrää, mutta eihän siinä mistään suuresta ole kyse. Kunnan asukkaista suurin osa on jo eläkeikäisiä ja syntyvyys on hyvin pieni. Nuoret perheet eivät voi jäädä asumaan paikkakunnalle, vaikka monet saattaisivat halutakin,  koska töitä ei ole lähimaillakaan. 

kivikirkko.jpg

Meidän lyhyt lomasemme Keski-Suomessa oli paljolti tuttavien tapaamista, mutta pitihän toki ruokaa saada hengen pitimiksi. Emme alkaneet kokkailla, vaan kävimme kahdessa paikassa syömässä lämpimän aterian. Toinen oli lomaosakekylän pienessä ravintolassa ja toinen kerta meille entuudestaan tutussa Järven Helmessä, joka on paikallisen sairaala/terveyskeskuksen tiloissa toimiva ravintola. Ruoka on hyvää ja edullista ja nyt historain kirjoihin laitetaan sitten sellainen merkintä, että käytin elämäni ensimmäisen kerran eläkekorttiani, jonka avulla sain kaksi euroa halvemman sapuskan.

******

Kivijärvi on kauan sitten taakse jäänyttä elämää, mutta siellä on tosi mukava käydä. Aina minä jossain määrin muistelen elämääni tuossa pienessä kylässä, joka tosin neljä-viisikymmentä vuotta sitten oli vilkkaampaa. Valitettavasti kaikki muistelot eivät ole mieluisia.

Kotimatkalle lähdimme lauantaiaamuna ennen puoltapäivää, pysähdyimme Saarijärvellä lukioaikaisten kaverieni luona ja sieltä sitten jatkoimme Jyväskylän ja Päijänteen itäpuolen reittiä myöten kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Pysähdys tapahtui Hartolassa Jari-Pekassa, joka on hyvä pysähdyskohde. Tarjolla on ruokaa ympäri vuorokauden ja siinä on myös kauppa. Paikka on siisti ja siinä pysähtyy nopeasti, mikä on pitkää matkaa ajavalle hyvä juttu, koska ei kukaan tosissaan kai halua kuluttaa kallista matka-aikaa jonottamiseen ja ruuan odottamiseen. Jari-Pekassa saa ruuan muutamassa minuutissa ja sitten taas ruokailun jälkeen matka jatkuu näppärästi.

kiviruoka.jpg

******

Matka sujui joutuisasti ja olimme kotosalla hyvinkin kuuden maissa. Hiljalleen tämän kesän lomamatkat on nyt pantu pakettiin, koska ensi viikolla täytyy jo ehtiä työmaalle. 

Niinpä, hyvä satunnainen ja vakiolukija, jäin kyllä eläkkeelle, mutta niin vain kävi, että otin yhden työpaikan, mutta siitä sitten lisää tuonnempana.