Viikonloppu oli varsin rento ja leppoisa. Olikin syytä, koska siitä alkaen, kun Irmelin loma alkoi, on minulla tämä elo ollut yhtä matala- tai paremminkin korkealentoa. Lentokoneeseen en ole mennyt, mutta olihan siinä vauhtia, kun oli Lipetti, Ahvenanmaa, Viro, Kivijärvi ja sitten työorientaatio ja käytännössä ilman taukopäiviä välissä ja minähän olen sentään eläkeukko ja vanha mies. En ole ihmeesti ehtinyt treenata edes musahommia, joskin olen soittanut tai laulanut tai tehnyt molempia juttuja joka päivä eli ei mitään ongelmaa siinä musatouhussa.

Kävin vielä uimassa sekä perjantaina että lauantaina. Vesi oli sekä Penikkalammessa että Parsilanjärvessä riittävän lämmintä ja vaikka uimavedet kohta kylmenevätkin, ei se haittaa, koska meillä on vielä Kreikan matka tässä syksyn aikana tiedossa eli vielä pääsee uimaan ja nauttimaan lämmöstä jo syksyn tultua.

Lauantaina tein oikein kotitöitä tai tarkemmin sanottuna kotityön, kun ajoin nurmikon. Tämän kesän kuivuus on vaikuttanut melkoisesti tuohon nurmeen ja keltaisena ja kitukasvuisenahan se siinä oleilee, mutta minkäs teet. Sunnuntaina sateli sen verran, että ehkä se taas hieman virkistyy. Eipä tuohon hommaan monta minuuttia kulunut.

piha.jpg

*****

Heinäkuussa oli tosi rankkaa kuumuuden takia ja niinpä emme hirveän paljon istuneet emmekä varsinkaan syöneet tuossa kuvassakin näkyvässä Ulkohuoneessa. Viikonloppuna oli sitten jo sen verran viileämpää, että istuimme siinä syömässä ja ampiaisten suhatessa ympärillä. Irmeli istutti keväällä neljä itänyttä perunaa kukkapenkkimme sivuun ja nyt sitten katsoi, mitä sieltä löytyi ja ihan siellä pottuja oli. Niinpä maksan lisäksi saimme oman maan perunoita, mikä ilolla historian kirjoihin kirjoitetaan.

peru.jpg

********

Sunnuntain pääosassa oli sitten Nellin rippijuhla. Olimme kirkossa ja sitten seuriksella ja nyt on Essin kotikonnuista saatu kaksi nuorta ripitetyksi, Laurihan pääsi jo aiemmin keväällä.

kir1.jpg

Koska oli aamu enkä ollut tehnyt lauluäänen hyväksi mitään, lauleskelin virret ja vuorolaulut puolella teholla. Siitä huolimatta oli Essi & co. kuulleet hyvin, että vaarihan siellä kailottaa ja kun vielä yksi Vihdin kanttoreista (Ulla) oli istunut parvella ja alkanut miettiä, kuka ihme osaa virret ja vuorolaulut ja sitten tajunnut, että minähän siellä veisasin, niin kai se sitten niilläkin tehoilla kuului. Kirkko oli täynnänsä - ei niin kuin joulukirkossa - mutta eivät ihmiset laula. Suurin osa ei vaan laula ja hyvin paljolti he eivät myöskään osaa noita virsiä, mikä on sääli. Kristillisen seurakunnan  perinteet Suomessa ovat vallan hienot ja niistä pitäisi pystyä pitämään kiinni. Ei siinä tarvitse olla minkään sortin uskovainen, mutta onhan tuo sekularisoituminen ja siinä sivussa elämän asioiden arvottaminen kääntynyt aika perseelleen.

Hieno oli Nellin juhla, kuten aina nämä rippijuhlat. Iloista ja aurinkoista, vaikka vähän satelikin.

kir2.jpg