Olisi helppoa ja kovin yksioikoista sanoa, että pidän Anssi Kelan musiikista siksi, että olen tuntenut hänet yli kolmekymmentä vuotta. Minä olen kuitenkin tarpeeksi vanha uskomaan ja ennen kaikkea olemaan vahvasti sitä mieltä, että sillä ei ole mitään merkitystä, tunnenko jonkun näyttelijän tai taiteilijan henkilökohtaisesti. Satuin vaan olemaan opettajana siinä koulussa, johon Anssin Juha-isä toi veljekset eräänä aamuna silloin kauan sitten. Pidän laulajasta tai musasta tai muusta taiteesta, jos siinä on sellaisia asioita, jotka miellyttävät minua. Tunnen erittäin hyvin erään huipputaitavan alttoviulistin, joka soittaa kansainvälistä mainettakin saavuttaneessa kvartetissa, mutta vaikka pidänkin paljon ns. taidemusiikista, en oikein syty sille orkalle, koska heidän musiikkinsa on sellaista, että se ei minuun uppoa. 

Sanotaan nyt lyhyesti, että koska olen tavalla tai toisella seurannut Anssin musiikillista uraa ja kehitystä reippaan kolmekymmentä vuotta, minulla on hieman keskivertoa parempi kokonaiskuva kuluneista vuosista. En silti ole mikään asiantuntija, pois se minusta. Otetaan tähän vielä sellainen tekijä, että olen hyvin aktiivinen musiikin harrastaja ja uskon ymmärtäväni sekä laulamisesta että soittamisesta jotain.

Sanotaan tässä nyt lyhyesti, että Anssin vahvuudet ovat tarkka laulu, erinomainen soittotaito ja häkellyttävän hieno kyky tehdä (sanat ja sävelet), sovittaa ja tuottaa noita biisejä. Siinä on paketti, missä kaikki vaan sattuvat kohdalleen - eivät vahingossa, vaan selkeästi huolellisella suunnittelulla ja kuten sanoin - taidolla. On ihan silkkaa ennakkoluuloa tai kylmästi sanottuna typeryyttä ja ymmärtämättömyyttä esittää rinta rottingilla, että eihän se Kela mitään osaa. Minä olen edelleenkin tarpeeksi vanha osatakseni sanoa, että nykypäivän maailmassa minua enemmän tai vähemmän nuoremmat ihmiset ovat kärsimättömiä eivätkä ota asioista tarpeeksi selvää, mutta osaavat silti esittää vahvoja mielipiteitä muka vankkana totuutena. Taustalla on kuitenkin seiskalehden filosofia ja somessa leviävät ryhmämielipiteet. Oma ajattelu on joskus ohuesti kateissa.

Hesarin arvostelija kirjoitti uudesta levystä jotenkin niin, että ensivaikutelma oli vähän niin, että Anssi on sekaisin. Minun mielestä asia ei ole niin. Minä näen, että Anssi on jälleen astunut suuren askeleen eteenpäin sillä tiellä, jonka hän on valinnut. Kun kuuntelee suomalaisia laulaja-lauluntekijöitä, törmää väistämättä siihen, että he vuosi toisensa jälkeen kuulostavat jatkavan ihan samaa linjaa. Jos ja kun kuuntelee kaikki Anssin levyt Nummelasta alkaen, voi kuulla, että yksi merkittävä seikka erottaa hänet monista muista. Hän hakee ja onnistuu löytämään uusia juttuja, jotka eivät välttämättä ole mitenkään suuren suuria, mutta ne ovat siellä ja ne kannattelevat sitä laivaa, jotka kuljettavat levylaulaja Anssi Kelan musiikkia eteenpäin ja pitävät mielenkiinnon yllä.

anssinlevy.jpg