Se, mikä on ja voi olla todella haasteellista kevyen laulumusiikin genressä, on jonkun tunnetun artistin musiikin sovittaminen sellaiseen muotoon, että se saa uuden ja tuoreen vivahteen samalla säilyttäen biisien alkuperäisen meiningin. Meillä on runsaasti  esimerkkejä epäonnistuneista cover-versioista, joissa yritys mennä alkuperäisten kappaleiden muottiin meni aika pahoin metsään. Näin tapahtui etenkin silloin 60-70-luvuilla, kun lähes kaikki ulkomaiset listahitit käännettiin suomeksi ja sitten niitä yritettiin matkia mahdollisimman tarkkaan. 

Kun biisi muutetaan kokonaan uuteen muotoon, voi käydä joko hyvin tai huonosti. Joskus nopea toimii hitaana ja päinvastoin. Hevi voi olla uskomattoman hienoa kevyenä akustisella kitaralla säestettynä balladina tai sitten päinvastoin. Tietenkin vastaanotto on viime kädessä kuulijan korvissa ja niitä erilaisia korviahan maailma on pullollaan.

Club for five on jo kohta kaksikymmentä vuotta tehnyt työtä a cappella-musiikin parissa. Tämä viisihenkinen lauluyhtye on versioinut monenlaista musiikkia ja sehän on yhdessä Rajaton-lauluyhtyeen kanssa onnistunut saamaan runsaasti puhtaan laulumusiikin ystäviä. Heidän esimerkkinsä innostamana meillä on täällä kotimaan kamarallakin tosi paljon hyviä harrastajaporukoita, jotka ovat uskaltautuneet kokeilemaan rajojaan sekä laulun keinoin että esittämiseen liittyvien tehokeinojen käyttämisessä. Tehokeinoista yksi on beatboksaaminen, jossa ihan "laulaen" tai jossain määrin omaa kehoa käyttäen tehdään lyömäsoitintaustaa, joka parhaimmillaan on aivan aidon rumpusetin kuuloista. 

Kun tuossa aluksi sanoin, että jonkun suositun artistin biisien uudelleen sovittaminen on haasteellista, niin tähän haasteeseen on Club for five osannut rohkeasti tarttua jo pitkään. Englanninkielinen "You're the voice"-albumi ja yhtä lailla suomenkieliset "Ensi-ilta" ja "Ihmiset"-levyt ovat hyvä osoitus onnistuneesta coveroinnista.

Kirka oli vuoden 1988 Syksyn Sävel-voiton jälkeen entistäkin suositumpi, vaikka ei hän huomaamattomaksi jäänyt 60-luvulla pinnalle pääsemisenkään jälkeen. "Surun pyyhit silmistäni" tuli kansan tietoisuuteen melko tarkalleen 30 vuotta sitten ja siitä tulikin Kirkan suosituin laulu, joskaan ei lähellekään ainoa, mistä hänet tunnetaan. Kun keväällä luin jostain, että Club for five on sovittanut tuon huikean pop-ikonin lauluja, ilahduin toki tästä viestistä. Varasin liputkin konserttiin melkein saman tien ja tuo konsertti oli nyt sitten eilen Tapiolassa, missä kuta kuinkin Tapiola-salin täyttänyt yleisö sai nauttia pientä väliaikaa lukuunottamatta kaksituntisesta konsertista. Jos CFF olisi vielä jaksanut/jatkanut laulaa vaikkapa tunnin, niin tuskinpa kukaan olisi lähtenyt pois. Meillä oli eturivin paikat, mikä myös tavallaan nosti tunnelmaa, koska laulajien ilmeetkin sai tallennetuksi verkkokalvolle. 

cff2.jpg

cff1.jpg

"Leijat" oli aloitusbiisi. Kylmät väreet menivät läpi, kun koko harmonia pääsi valloilleen. Hittejä ja vähän tuntemattomampiakin lauluja tuli toinen toisensa perään ja pienillä juonnoilla (no, kohtuuden nimessä Jounin juonnot eivät aina ole pieniä, mutta on niissä asiaakin) homma meni upeasti eteenpäin. En oikeastaan pysty nostamaan mitään biisiä minkään toisen päälle sellaiseksi superiksi, koska minun mielestä ne kaikki olivat huippuhyviä. Laulajien äänet soivat perinteiseen tapaan erinomaisesti yhteen ja jokainen solistinen osuus oli ihan viimeisen päälle paketissa. 

Keikan jälkeen vaihdoin laulajien kanssa muutaman sanan - pääasiassa kehuin heitä enkä todellakaan mairitellakseni. Minä olen jo niin vanha, että minun ei tarvitse teeskennellä pätkääkään. Jos joku juttu ei minua miellytä, niin kyllähän minä sen kerron tai sitten vähintäänkin pysyn vaiti. Saattoi olla, että tässä vuosien varrella olin kuuntelemassa CFF:ää noin kymmenennen kerran eikä ikinä ole tarvinnut lähteä pois pettyneenä musiikkiin. Moniääninen laulumusiikki on erittäin tärkeää minulle myös omana harrastuksena ja kun Club for fiven tasoisen yhtyeen musiikkia pääsee aika ajoin kuulemaan livenä, on sillä omenan vaikutus - pitää hetken lääkärin loitolla.  

Siinä vielä pois lähtiessäni kohtasin keikkaa kuuntelemassa olleen Pepe Willbergin ja häntäkin piti sitten kehua niistä upeista Vain elämää-ohjelman lauluista ~ etenkin Rasmuksen "In my life"-biisistä. Se onkin sitten toinen juttu...

cff3.jpg