Tuomas Kyrö kehitti jokunen vuosi sitten suomalaiseen kirjallisuuteen erikoisen, mutta myös suomalaiseen sielunelämään hyvin sopivan hahmon. Kyseessä on vanha mies, jolla on vanhat periaatteet ja lähes mahdoton tilanne, kun pitää omaksua jotain uutta. Mielensäpahoittajan mielestä on vain muutama järkevä ja säilytettävä asia kuten peruna, murtomaahiihto, kahvi, pulla ja monia muita. Tavallaan hän on positiivinen ja jopa avoinkin ihminen, mutta vastustaa periaatteessa vähän kaikkea vähänkin modernia. Kaikelle vähänkin vastenmieliselle hän ärisee ja puhisee hyvinkin vahvasti.

Kuten tavallista, hyvät kirjat siirtyvät elokuviksi, jos vain löytyy tekijä ja kyllähän Mielensäpahoittajalle on löytynyt. Rooliin valittiin alussa jo äänikirjoiksi kirjaa lukenut Antti Litja, mutta hänen sairastuttuaan elokuvasarjan toiseen osaan otettiin hyvä valinta - Heikki Kinnunen.

Ensimmäinen elokuva, jossa siis Litja oli pääosassa, oli hyvä - itse asiassa lopulta kerrassaan erinomainen, mutta toinen osa ei ollut.  Minulle jäi väkisin tehdyn rahastuksen maku. Kyllä siinä jokunen hyvä juttu oli, mutta minun mielestä se oli useampaa luokkaa huonompi kuin se ensimmäinen. Harmi sikäli, kun mahdollisuudet ovat melkoisen suuret tässä genressä, mutta nythän kyse on ihan mielipiteestä. Joku tykkää ja joku ei ja sillä selvä. Tykkääjiä tuntuu olevan paljon enemmän, koska elokuvateattereihin on virrannut aika lailla paljon väkeä seuraamaan tätä uusinta rainaa.

Meitä vihtiläisiä tuo leffa on kiinnostanut siinä mielessä hyvinkin, että suuri osa elokuvan tapahtumista on filmattu tässä meidän kirkolla. Tutut paikat vilkkuvat silmissä ja tuttuja ihmisiä näkee siellä ja täällä. Viime syksynä sitä filmattaessa en kertaakaan päässyt näkemään itse filmausta, jos kohta en viitsinyt kulkea siellä nurkilla, kun en ollut niin utelias. Irmeli oli erään kerran sattunut lainakoiraamme ulkoiluttaessaan  lähelle filmausta ja sai kuvaan tuon kuuluisaksi tulleen es-kortin. Jotain nuo filmausporukat olivat siellä ähränneet, kun rouva ol koiran kanssai hetkeksi joutunut pysähtymään, mutta pienen ikuistuksen hän silloin sai kameransa (telehvoonin) muistiin.

mielipaha.jpg