Olen käytännöllisesti katsoen asunut koko työurani ajan melkein työpaikkani vieressä. Kahdeksankymmentäluvulla olin jonkin aikaa Nummelassa töissä ja sinne tuli matkaa reipas kymmenen kilometriä, mutta muuten tämä töihin meneminen on ollut kilometrin mittainen rupeama.

Nyt kun jäin eläkkeelle, niin tietenkin sellainen käsite kuin työmatka, piti jäädä historiaan, mutta toisin kävi. Olen siis toiminut resurssiopena Haimoossa, minne on meiltä matkaa vähän yli kymmenen kilsaa. Autolla noin kymmenen minuuttia, mopolla vähän alle kaksikymmentä ja polkupyörällä lähelle neljääkymmentä minuuttia eli eihän tuo mikään pitkä reissu ole.

Eilen aamulla mennessäni jälleen kerran mopolla kohti koulua, katselin kaikessa rauhassa ympärilleni. Talo siellä, toinen täällä. Vaihtelevat maisemat ja vielä melkoisen paljon vehreyttä, vaikka syksyn keltainen jo alkaakin pyrkiä esiin. Sopivassa paikassa pääsee ihastelemaan pientä järveäkin.

ty%C3%B61.jpg 

*****

Matka Haimooseen on käytännössä hyvin rauhallinen. Lähden tästä kotoa ensin Herrakunnalle päin ja jos olen autolla, niin ajan vanhaa Porin tietä reippaan puolitoista kilometriä ennen Haimoontielle kääntymistä. Vanha Porin tie on koko reissun ikävin pätkä, koska siinä liikkuu melkoisesti autoja - myös raskasta liikennettä. Muuten koko reitti on hyvin rauhallinen. 

ty%C3%B62.jpg

***

Hyvin monta kertaa olen huristellut viimeiset viisi kilometriä näkemättä ristin sielua. Ei autoja eikä ihmisiä. Tuolla matkalla on kiva ajella ja katsella maisemia ja ihastella peltomaisemia ja metsiköitä, jos kohta tie on huonohkossa kunnossa ja etenkin mopolla mennessäni, on ihan pakko seurata tiellä olevia kuoppia, ettei käy ikävästi. 

Eilen juuri mietin, kuinka mahtavaa ja suorastaan etuoikeutettua on saada kulkea töihin tuollaista reittiä. Kun ajatellaan vaikkapa Helsinkiin menemistä, niin onhan se kerrassaan toista saada aivan rauhassa mennä ajatukset ihan sfääreissä, kun vertaa sitä Helsingin ruuhkaisiin sisääntuloväyliin. Täytyy sitten raportoida tuosta reitistä, kun talvi tulee ja pakkaset tai räntäloskakelit meitä vaalivat. Mutta pitkänkin talven jälkeen tulee kevät ja sitten taas katsellaan maisemia ihan uusin silmin.

ty%C3%B63.jpg