Joskus tässä pari-kolme vuotta sitten katsoin (jälleen kerran) elokuvaa, josta sain (jälleen kerran) idean alkaa kirjoittaa laulua. Siinä (jälleen kerran) tuli pariskunnalle riidan poikasta ja toinen heistä kiukkuisena karjui toiselle, että sen toisen pitäisi unohtaa hänen osoitteensa ja puhelinnumerot ja kaikki. Siitä minä sitten sain idean ja aloin kirjoittaa biisiä, josta ei ensin tietenkään ollut mitään käsitystä - siis sen säveljutuista eikä tyylistä. Kunhan kirjoitin sanat ensin.

Kaikenlaista siinä sitten yrittelin taas saadakseni sen jonkinlaiseen järkevään muotoon ja lopulta sellainen järkevä ja tälle biisille sopiva sävelteos tulikin. Ensinnäkin se on minun biisien vastaisesti nopea. Hämmentävää. Basso kulkee ns. walking bassina ja niinpä se alkoi muistuttaa jonkinlaista swingijatsibluesia tai jotain sellaista. Kehittelin sitä aikani ja lopulta oli pakko uskoa, että biisi on tällainen ja tällaiseksi sen piti jäädäkin.

Kun olin sitä aikani hautonut, päätin kysyä ystävääni Kimmoa rumpuloimaan. Kimmo on tunnettu ja taitava rumpali ja ilokseni hän lähti mukaan tähän projektiin. Siitä rumpuäänityksestä olenkin kirjoittanut elokuussa.

Kun rummut olivat valmiit ja olin kokeillut bassoa sekä ihan oikealla bassolla että digipianon bassolla ja todennut sen, että en osaa soittaa bassoa ja digipianon basso kuulosti hölmöltä, puhuin asiasta Gilbertin kanssa. Olin toki ajatellut kysyä basistiystävääni Markkua, mutta Gilbert sanoi, että kysytäänpä Matti Tegelmania, joka voisi soittaa biisin kontrabassolla. Mattihan suostui projektiin ja kun olin kirjoittanut hänelle nuotit ja postittanut ne, niin eipä aikaakaan, kun häneltä tuli minulle hyviä bassoehdotuksia soitettuna. Nykytekniikallahan käy näppärästi, että soittajat äänittävät biisit, missä vaan ja laittavat ne sitten pilvipalvelun kautta sinne, missä varsinainen äänitys ja miksaus sitten lopulta tehdään.

Kun Matin bassojuttu oli todettu loistavaksi ja minä olin lopultakin lähes sadan yrityksen jälkeen saanut pianon kuntoon, aloin kokeilla kitarahommia. Siis ihan oikeasti soitin piano-osuuden lähes sata kertaa, ennen kuin se tuli valmiiksi. Mutta sitten siis kitaran kimppuun. Totesin aika pian, että en osaa soittaa kitaraa ja niinpä käännyin Gilbertin puoleen. Gilbert osaa ja kohta minulla sitten olikin kitarakin siellä messissä.

Jo ennen Kreikan matkaa minulla alkoi olla koko biisin paketti valmiina. Rummut, piano, kitara ja basso. Enää siis puuttui laulu ja yksi mielenkiintoinen soitin.

Lauluhomman tekemisestä sovittiin tuossa viime viikon aikana tekstaillessamme Kreikan ja Suomen välillä ja niinpä tänään menin studiolle laulu mielessä. Ihan näppärästi sain aikaiseksi kolme hyvää lauluversiota ja uskoisinpa, että "Unohda"-biisin laulupuoli alkaa olla ihan kunnossa. 

Mutta yksi oli vielä joukosta poissa. Sven Tuuvaa ei näkynyt.... eikä näykään. Olen kuitenkin päättänyt jo jonkin aikaa sitten, että niin kauan kuin minä elän ja hengitän ja teen biisejä, niin sellaista juttua ei tulekaan, ettenkö soittaisi siellä nokkahuilua. Kaikki viimeisimmät tekeleeni ovat sellaisia eli Spotifyssa viime vuonna julkaistussa "Aamu"-biisissä, toissa viikolla julkaistussa "Kadun"-biisissä ja nyt siis sitten tässä. Nauhoitussessiomme lopussa tartuin instrumenttiini vakain käsin ja annoin mennä, minkä vaan kykenin. Lopulta se onnistui ja siellä on vain yksi pieni bugi, joka kuuluu selkeästi, mutta se voidaan joko leikata pois, tai sitten äänitän siihen päälle.

Olen siis tänään soittanut jotain jatsibluusiswingiä nokkahuilulla ja tässä todiste.

nokkis.jpg