Olen jo useimmille kavereille ja tutuille kertonut ja levittänyt myös viestiä FB:n kautta laulusta, jonka hiljan sain äänitetyksi ja nyt reilu viikko sitten myös Spotifyn kautta mahdollisesti halukkaille kuunneltavaksi. Kun siis kirjoitat Spotifyhyn Sakari Männikkö ja valitset biisin "Kadun", niin kuulet sen. Tässä sitten taustaa tälle teokselle.

****************

Tästä on jo monta, monta vuotta, kun katsoin elokuvan, jossa nuori mies jättää rakkaansa suhteellisen tylysti ja mitäs nuori nainen siihen muuta kuin itkemään. Elokuvassa mentiin sitten jotenkin niin, että miestä alkoi kaduttaa tuo lemppaaminen, mutta se, miten leffassa lopulta kävi, on kadonnut muistiyksiköstäni.

Kirjoittelin silloin leffaa katsellessani useaan otteeseen muutamia lauseita ja sen enempää ajattelematta jätin jutun siihen. Törmäsin tekstiin joskus myöhemmin ja aloin tehdä siitä jonkinlaista rytmistä tarinaa, jonka sittemmin voisin jotenkin jalostaa sävelten keinoin.

Loppujen lopuksi tämä hyvin yksinkertainen ja tavallisen helppo teksti syntyi monien yritysten ja erehdysten kautta. Kun yrittää kirjoittaa paljon asiaa muutamilla sanoilla, kohtaa yllättävän suuria ongelmia, kun samalla on ajateltava sanarytmin siirtymistä sävelrytmiin. Tämä siksi, että jokainen kirjoittamani säe on tarkoitettu lauluksi.

Täytyy aina peiliin katsoessa muistaa, että en ole mikään runoilija. Olen kuitenkin onnistunut hyvinkin usein yhdistämään sanat ja sävelet niin, että niistä on jonkinlainen laulu syntynyt. Joukossa on varmasti joitakin hyviä ja sellaisia on edelleen tulossa - itse täytyy uskoa niin.

Kadun-biisin teksti on tavallaan kolmiosainen. Kerron tarinaa ensimmäisessä persoonassa. Säkeistöt ovat ensimmäistä osaa. Säkeistöissä muistellaan onnen hetkiä kahden sanan peruslauseilla ja asiaa valottavilla sanapareilla. Näin tuodaan kuulijalle helppo tapa ymmärtää sitä, mistä on lähdetty. Kertosäe on tarinan kakkososa ja siinä kerron katumusta ja surua siitä, että ”jätin sinut itkemään”. Kolmas osa on sitten kuitenkin perustelu tuolle kurjalle tempulle. Edelleen selkeästi ja yksinkertaisesti.

TÄSSÄ ENSIMMÄINEN SÄKEISTÖ, MUISTELUA
Muistan katseen,
pienen hymyn.
Muistan sanat, 
pienen naurun.
Muistan kosketuksen,
muistan lupauksen.
Kaikki kadonnut jo on.


KERTOSÄE, KATUMUSTA

 Ja kadun, sitä kadun,
että jätin sinut itkemään.
Ja kadun, sitä kadun.


TOINEN SÄKEISTÖ, MUISTELUA                  
Muistan aina,
pienet hetket.
Muistan kuinka,
mulle nauroit.
Muistan sadepäivät,
muistan auringon.
Kaikki kadonnut jo on.

KERTOSÄKEEN KATUMUSTIELLÄ
Ja kadun...

PERUSTELUT
Sinä valuit käsistäni kuin hiekka valkoinen,
sinä sulit viereltäni, kuin lumi keväinen,
sinä lensit tuuleen
kuin tuhka nuotion.
Sinä katosit vain pois

Ja kadun...                             

********************

Pitkällisen kehittelyn ja välillä ihan unohtamisenkin takia tämä biisi ei edennyt oikein minnekään. Eräänä kauniina päivänä, liekö ollut torstai, aloin kehitellä tähän säveltä. Tästäkin tapahtumasta on monta vuotta. Kokeilin mollia ja duuria, hidasta ja nopeaa, hiljaista ja voimakasta, mutta en päässyt peiliin katsovan kaverin kanssa yksimielisyyteen ennen kuin kerrassaan pystyin nollaamaan itseni ja sitten lähdin rakentamaan tätä ihan yksinkertaisilla perussoinnuilla. Molli tuntui ihan asialta ja tempo hitaaksi ja niin hiljainen laulu kuin mahdollista. Niin tämä laulu syntyi ja sai aika lähelle lopullisen muotonsa melko tarkkaan itsenäisyyspäivän tienoilla vuonna 2016.

Gilbert Sihvonen oli jo aiemmin siirtänyt (siirrättänyt) koko oman cd:ni Spotifyhyn ja koska minulla oli jo valmiiksi portti auki tuonne striimatun musiikin verkkomaailmaan, niin meillä tuli sitten puheeksi jonkun kerran, että sinne voisi lisätä uusia biisejä. Teimme ”Aamu”-biisin ja siellähän se on ollut jo pitemmän aikaa, mutta jäin siinä sitten G:n kanssa jutusteltuani pohtimaan, olisiko ”Kadun” mitenkään tehtävissä.

Aloin hahmotella ja pohtia ja päädyin ajatuksissani siihen, että biisi alkaa hiljaa esim. pelkän kitaran säestyksellä ja kasvaa katumuksen sfääreihin loppua kohden. Kitaransoittotaitoni ei biisin yksinkertaisuudestakaan huolimatta oikein toiminut ja niinpä ensimmäinen versio lähti pianolla ja ajatusteni mukaisesti kasvoi loppua kohti. Siihen sitten loppujen lopuksi päädyttiin.

Halusin tuohon lauluun vahvaa loppunousua ja siksi kirjoitin siihen jousiorkesterin, joka tosin soitettiin digitaalisesti, mutta nykypäivän tapaan se on sallittua ja kuulostaa ihan kohtuudella oikealta, vaikka toki on tunnistettavissa konejousiksi. Soitin kuitenkin neljä erillistä stemmaa erikseen eli siihen tuli ihan asianmukaista jykevyyttä. Tässä kohtaa minulla oli piano, rummut, basso, 12-kielinen kitara, 6-kielisiä kitaroita, nokkahuilu ja äsken mainittu jousiorkesteri. Edelleen kaipasin siihen katumukseen jotain syvempää ja mahtipontisempaa. Niinpä sinne oli saatava sekakuoro.

Käännyin Thromoksen puoleen ja toki he lupasivat ottaa osaa tähän touhuun. Kirjoitin sovituksen, joka tulee mukaan toisen säkeistön aikana hiljaisena taustahyminänä kasvaen lopulta vähintäänkin hieman tuskaiseen katedraalimeininkiin. Porukalle lisättiin loppuun melkoisesti kirkkokaikua ja hieman tuplailemalla ja säätelemällä saimme miksatessa pienen porukkamme kuulostamaan vähintäänkin pieneltä kuorolta, joka laulaa sydämensä kyllyydestä täysin palkein.

Nyt oli siis käytännössä koko paketti valmiina ja vain soololaulua vailla. Kävinpä sitten pian uuden vuoden jälkeen (vuonna 2018) laulamassa useammankin otoksen ja jatkoin vielä keväämmällä uuden kerran. Paras suoritus löytyi sieltä tammikuun hämäryydessä veivatusta versiosta ja sinne se lopulta sitten otettiin. Tässä kohtaa totesimme, että minulla on valmiiksi äänitettynä liian paljon tavaraa. Miksaaminen olisi vaatinut hillittömästi aikaa ja vaivaa, eikä lopputulos olisi ainakaan parantunut siitä. Poistimme mm. monta kitararaitaa ja yksinkertaistimme lopputulosta niin, että kappale säilyi lopulta sellaisena kuin se oli alunperin tarkoitettukin. Aluksi pienenä ja rauhaisana ja lopuksi omiin sfääreihinsä kasvavana katumuksen julistuksena.

Gilbert teki miksauksen ja masteroinnin ja loppujen lopuksi kappale tuli valmiiksi elokuun lopulla.