Meillä oli menneenä maanantai-iltana lippuset Helsingin Kaupunginteatterin esitykseen - Kiviä taskussa. Kun oli ne liput, niin pitihän tuota esitystä lähteä katsomaan. Pakkasta oli ja viima kävi, mutta onneksi meidän autossa oli lämmintä ja alla nastat ja niinpä tuo reissu oli suhteellisen miellyttävä. Tuuli puski hieman autoa, mutta ei haitaksi asti.

Ajoimme ensin Kertulle, missä joimme kahvit ja rupatimme aikamme, mutta sitten siirryimme bussiin nro 59 ja huristimme Pasilaan, missä bussi eli hesalaisittain kai dösä pysähtyi melko lailla esityspaikan, Teatteristudio Pasilan viereen. Tupa oli jo melko lailla täynnä odottavia ihmisiä ja kun kello soi, alkoi liikehdintä kohti teatterisalia.

Saliin mahtuu kutakuinkin 350 katsojaa ja riippumatta siitä, missä istut, näet ja kuulet mainiosti. Pienen teatterin etu.

Esityksessä on kaksi näyttelijää - Mika Nuojua ja Martti Suosalo. Rooleja on kuitenkin 15 ja kun nämä herrat esittävät ne kaikki, niin on siinä kiirettä. En sen kummallisemmin ala juonta paljastamaan, mutta kerrotaan nyt kuitenkin, että tapahtumapaikkana on pieni irlantilainen kylä. Kylässä filmataan jotain elokuvaa ja paikalla on joku huippunäyttelijä ja tietenkin elokuvaväkeä ja toki sitten kylän omaa porukkaa. Nuojua ja Suosalo pomppivat roolista toiseen salamavauhdilla ja tekevät sen niin, että ilman pienintäkään ongelmaa tajuaa heti, ketä he esittävät. Vaikka vaatteita ei juurikaan vaihdeta, hieman vaan editeerataan, niin muutokset ovat aivan upeita. 

Esitys kesti väliaikoineen lähes 2½ tuntia, mutta missään vaiheessa ei alkanut pitkästyttää ja tämä on melkoisen paljon minulta sanottu, koska suurin osa kavereistani tietää, että en suuressa määrin ole teatteri-ihmisiä. Toki olen eläessäni nähnyt paljonkin näytelmiä, mutta kyllä minulle elokuva on mekrittävämpi esittävän taiteen muoto. Siihen saa kuitenkin niin paljon enemmän näkyvyyttä, joskin teatteri antaa tilaa luovalle ajatukselle kuten kirjallisuuskin.

Näytöksen päätyttyä pyyhälsimme bussipysäkille ja samainen 59, joka toi meidät teatterille, vei miedät takaisin Haagaan ja sieltä sitten lähdettiin takaisin kotiin, joskin käytiin pientä haukkapalaa nappaamassa matkan varrelta.

kivii.jpg