Kreeta, Paleohora, vol.1

 

30.9.2018

 

Taustaksi kerron, että samana päivänä, kun jätin koulutoimistoon eroanomukseni, varasimme matkan Kreetalle, pieneen kylään, jonka nimi on Paleohora. En silloin vielä tiennyt jatkavani työntekoa missään määrin ja kuvittelin vain viettäväni leppoisaa eläkeukon elämää. Siksi siis valitsimme matkamme ajankohdaksi koulujen loma-aikojen ulkopuolisen viikon eli olemme täällä nyt. Eihän tämä ilmaista tietty ole, mutta huomattavasti edullisempi reissu kuin kahden viikon päästä olisi. Irmeli on toki aina kyennyt ottamaan lomansa melkein mihin kohtaan hyvänsä, kunhan on anonut sitä riittävän ajoissa.

 

En taaskaan lisää kuvia näiden juttujen yhteyteen, koska kirjoitan tätä padilla. Kuvien lisääminen tällä koneella on hieman ongelmallista.

 

Tämän kuluneen viikon aikana on ollut kevyttä tai jopa hieman raskaampaa huolta matkan toteutumisesta, koska Välimerelle kehittyi kova myrsky ja viikon puolivälissä sen ennustettiin kulkevan viikonlopun aikana juurikin Kreikan päältä ja melko lailla eteläistä kurssia, jolloin Kreeta oli vaarassa jäädä sen alle. Torstain-perjantain aikana alkoi vähitellen selvitä, että myrsky tulisi menemään hieman Kreetan länsipuolelta kohti Peloponnesoksen niemimaata ja Attikaa ja vain myrskyn häntä pyyhkisi Kreetaa. Juuri nyt kirjoittaessani tätä koneessa jossain Baltian yläpuolella, myrskyn keskus on jossain Aigeian meren päällä ja toki sen ympärillä on tuulista ja sateista ja myös ukkosia, mutta pahin on koneen kapteeninkin mukaan jo ohi. Jos siellä olisi joku järjetön myräkkä, niin eihän tämä olisi minnekään lähtenyt.

 

Kävin eilen illalla viemässä pakaasit lentokentälle, missä ei yleensä koskaan ole minkäänlaista ruuhkaa kuuden jälkeen. Hieman automaatin vieressä ollut pariskunta hymyili, kun sanoin laukuille hei hein, kun ne menivät kuljetushihnalle. 

 

Aamulla sitten nousimme viiden maissa ja tempaisimme kevyen aamiaisen. Kävin kesällä viemässä Sarin ja Jarkon lentokentälle ja teimme sitten bilateraalisen sopimuksen, että he hoitavat meidät kentälle, kun on meidän reissun vuoro. No, kumpikaan ei meitä vienyt, mutta heidän poikansa, Veli-Jussi tyttöystävän kanssa kylläkin. Kyyti oli pihassa sovitusti kuuden aikaan ja matka kentälle sujui ripeästi. Pääsimme nopeasti turvatarkastuksesta ja ei siellä kauan tarvinnut odotella, kun pääsimme koneeseen ja kuta kuinkin ajallaan se sitten lähti auringon jo hiljalleen killitellessä itäisellä taivaalla.

 

Lento sujui mukavasti eikä Kreetalla ollut mitään myrskyä. Laskeuduimme siististi. Myrskyn häntä oli kyllä vielä saaren päällä ja taivaalla oli jonkin verran pilviä ja hiukan ripeksi, mutta ihan hyvä saapumispäivän keli.

 

Matka Hanian lentokentältä Paleohoraan on noin 80 kilometriä ja kun vuoren ylitys vie aikaa mutkaisella tiellä, niin oli syytä varautua pitkään ajomatkaan. Aiemmin Paleohorassa reissanneet kertoivat, kuten opaskin, että ihan reipas pari tuntia pysähdyksineen siinä kuluu. Vuoristossa oli vielä pilvistä ja vähän satelikin, kuski paahtoi kuin ruusperi niitä mutkaisia teitä, mutta ihmeesti sitä vaan tiellä pysyttiin ja sitten tultiin Paleohoraan.

 

Kuin taikaiskusta taivaskin kirkastui ja aurinko tuli esille. Pääsimme varsinaiseen kohteeseen eli huoneistohotelli Litoon näppärästi. Paikalla olivat tämän paikan ylläpitäjät ja sitten meille jo näytettiinkin meidän huoneistomme. Makkari, pieni keittiö ja kylppäri. Vehreä partsi molemmin puolin asuntoa eli on varaa valita.

 

Pikaisesti vaihdoimme kesäleningit ylle ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Halusimme aloittaa lomamme gyros pitalla (lausutaan jiropita) ja sellainen heti löytyikin. Kiva paikka, ystävällinen nuori mies ja hyvä pita sekä horiatiki lisäksi.

 

Hieman katselimme vielä tuota rantakatua ja sitten palasimme hotellille purkamaan laukut ja ihan vaan istuskelemaan sekä kahvinkeittoon. Aloitin matkakirjan 1/4, siis lukemisen.

 

Illan jo hiljalleen pimetessä lähdimme voltalle eli iltakävelylle tuonne itäiselle rantakadulle. Lännen puolella on toinen katu, mutta suurin osa ruokapaikoista keskittyy idän puolelle. Tämä kylähän sijaitsee niemen nokassa eikä ole mikään erikoisen suuri ja niinpä sitten aika äkkiä tuo itäranta saatiin katsotuksi.

 

Kävimme syömässä illallisen. Minulla oli kreikkalaisia mintulla ja kanelilla maustettuja lihapullia ja Irmelillä joku meren antimien mikseri. Erinomaisen hyvää oli. Palasimme hotellillemme suurin piirtein vyöryen - onneksi matkaa ei ollut paria sataa metriä enempää. Istuimme vielä hetken etupuutarhassamme, mutta aika äkkiä väsymys vei voiton ja uni kutsui.