Paleohora, Kreeta 2.10.

 

Toinen yö Kreetalla jäi taakse ja ne vähäiset matkan rasitukset olivat jo takana. Kuten maanantainakin, heräsin huomattavasti ennen Irmeliä ja niinpä ehdin katsella vähän aika iPadilta leffaa, ennen kuin hän alkoi huhuilla aamiaisen perään. Emme pitäneet mitään kiirettä syömisen kanssa, vaan kaikessa rauhassa söimme leivät, joimme kahvit ja mehut ja se oli siinä.

 

Kuten edellisessä stoorissa kerroin, kävimme jo silloin maanantaina varaamassa auton ja sitten aika pian aamiaisen jälkeen kasasimme kaiken tarpeellisena pitämämme reppuun ja laukkuihin ja suuntasimme Notos-autovuokraamoon. Siellä sitten katsottiin paperit kuntoon ja tutkittiin ajokortit ja saimme käyttöömme Skoda Fabian, oikein dieselauto ja farmarimalli. Väri, jota Irmeli tietenkin piti tärkeänä, oli vallan kotoinen eli valkoinen.

 

Ekaksi kävimme tankkaamassa ja sitten lähdettiin kohti saaren pohjoisrantaa tavoitteenamme neljän vuoden takainen lomakohteemme, Maleme. Matkaa ei ole täältä kuin hieman reilu 50 kilometriä, mutta kun tiellä ei ole juuri yhtään suoraa pätkää, mutta on kylläkin laaksoa ja kukkulaa, niin siihen ratin pyörittelyyn ja vaihteiden kanssa sohlaamiseen kului reippaasti tunti. Irmelin Pirkko-serkku ja miehensä Pekka ovat olleet täällä saarella viime torstaista alkaen jossain siellä Hanian lähellä ja niinpä teimme treffit heidän kanssaan Malemen keskustaan. Kerran harhaan ajettuani löysimme lopulta Malemen ja hieman ihmetytti, kun saavuimme sinne. Paikka näytti nimittäin hieman toiselta kuin neljä vuotta sitten, koska sinne oli rakennettu aika lailla uusia juttuja.

 

Pysähdyimme hetkeksi syömään löydettyämme Pirkon ja Pekan. Irmeli otti valkosipulileipiä ja minä perinteisen pitan. P & P olivat juuri hotellillaan syöneet ja niinpä heille riitti kevyt juoma. Siitä sitten aikamme jutusteltuamme siirryimme katsomaan ja ihailemaan saksalaisten sotilaiden hautausmaata. Siinä viivähdimme varmaan vajaan tunnin ja kun tutut eivät halunneet lähteä uimaan, veimme heidät heidän hotellilleen ja menimme itse vanhalle tutulle paikalle Malemen rantaan uimaan. Viikonlopun kovat tuulet olivat nostaneet kivisen rannan kiviä melkoisiksi dyyneiksi, mutta hyvin sinne mereen pääsi ja olihan siinä erinomaisen mukavaa uida - juuri sopivan lämpöistä ja niinpä osittain pilvinen sääkään ei haitannut ollenkaan. Kävimme vielä syömässä salaatit niin ikään neljän vuoden takaa tutussa ravintolassa. Siellä oli jonkun työntekijän pikkupoika tekemässä läksyjä ja hieman häntä haastattelin koulusta. Kertoi, että on kuusivuotias ja että osaa hieman lukea.

 

Siitä sitten hiljalleen lähdimme ajelemaan kohti Paleohoraa ja taas sama meininki kuin tullessa eli paljon mutkia ja mäkiä vasemmalle ja oikealle ja vaihteita rämpläten. Vauhtia oli parhaimmillaankaan tuskin kuuttakymppiä enempää. Se tosin pitää muistaa mainita, että tie oli ja on tosi hyväkuntoinen. Pysähdyimme sitten hieman puolivälin jälkeen yhteen kylään kahville. Olimme ainoat asiakkaat, mutta siltikin kahvin valmistus kesti melkoisen tovin. Hyvät cappucinot sieltä kyllä tuli.

 

Paleohoraan tultiin sitten kuuden maissa. Vein auton yöksi autoliikkeen parkkipaikalle, kun täällä on todellakin kapoiset kadut, enkä halunnut jättää laina-autoa mihinkään ahtaaseen rakoseen. Hotellilla purettiin sitten tietenkin reissutavarat ja laitettiin märät kuteet kuivumaan ja sitten vielä käytiin suihkussa ja pienen lepotauon jälkeen sitten lähdimme laputtamaan kylälle ja ruokapaikkaa etsimään. No, sitä ei tarvitse täällä kummemmin etsiä, koska näitä tavernoita on täällä ihan paljon. Löysimme sellaisen aitoa kreikkalaisruokaa mainostavan tavernan ja olihan se sapuska tosi hyvää.  Irmeli söi mixed platen, jossa oli kaikenlaista ja minä maistelin souvlaki kotopoulon. 

 

Täällä tulee pimeä puoli kahdeksan pinnassa ja tietenkin huomattavan nopeasti, kuten aina näissä etelän maissa. Niinpä ilta oli jo todella pimentynyt, kun taas laahustimme vatsat täynnä hotellille, missä perinteiseen tapaan istuskelimme patiolla lähes yhteentoista, kunnes uni meidät taas otti valtaansa ja oli aika painua pehkuihin.