Paleohora , Kreeta 3.10.2018

 

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena, kunhan vaan jaksoi nukkua tarpeeksi pitkään. Kahdeksalta on jo valoisaa, mutta itse asiassa en tiedä, mihin aikaan aurinko nousee tähän aikaan vuodesta, koska tuolta idästä päinhän se lähtee nousuun, mutta tämän paikan ja itäisen horisontin välissä on melkoiset vuoret. Kävin siinä aamutöikseni leipomosta ostamassa pari sämpylää, joita kyllä Suomessa kutsutaan leiviksi - ovat nimittäin niin isoja. Ihan tuttu aamumeininki eli söimme aamiaisemme ihan rauhassa ennen muita päivän puuhia.

 

Aamiaisen jälkeen pakkasimme huolella romppeet päiväretkeä varten ja kävimme hakemassa automme, jonka siis olin jättänyt autovuokraamon pihaan. Haimme lisää dieseliä ja sitten huristimmekin kohti Elafonissia, joka on hyvin tunnettu ranta ihan Kreetan länsirannalla. Matka täältä sinne ei ole millään muotoa pitkä, mutta kuten tiistainakin, saimme todeta olevamme todellakin alueella missä niitä laaksoja ja kukkuloita on. Ja mutkia ja taas mutkia ja jyrkkiä sellaisia. 

 

Lopulta sitten puolen päivän aikaan olimme päämäärässämme, mutta valitettavasti ei mennyt niin kuin Strömsössä. Lämmintä kyllä oli, joskin koko ajan lisääntyvää pilvisyyttä, ja merikin oli ihan uimakelpoinen, mutta tuuli puhalteli vallan huikeana. Siinä oli ihan suojaisiakin paikkoja eli aivan järjettömiä aaltoja emme joutuneet kokemaan eikä näkemään, mutta kun istahti paikalleen, niin rannalla oli suorastaan kylmä. Viivyimme varmaan vajaan pari tuntia, mutta kun pilvet vaan lisääntyivät ja meitä suorastaan hieman hytisytti, päätimme lähteä pois. 

 

Ajelimme hiljakseen ja pysähdyimme nättiin, pieneen vuoristokylään, Elokseen. Ei siellä paljon mitään nähtävää ollut, mutta menimme yhteen kivaan tavernaan ja söimme salaatit ja nautimme vuoristonäköalasta. Eloksesta sitten hiljalleen lähdimme kohti tämänviikkoista kotikyläämme ja taas muutaman sadan ratin kiepautuksen jälkeen päädyimme Paleohoraan. Taivaskin siinä hiljalleen kirkastui ja kun olimme saaneet tyhjennetyksi automme, menimme uimaan tuohon länsirannalle. Alkuviikon kovat tyrskyt olivat laantuneet ja lämpimässä merivedessä oli tosi kiva puljailla. 

 

Uintireissun jälkeen hotellille pesulle ja kahville ja sitten pienen levon jälkeen suuntasimme tutustumaan tämän Paleohoran kylän korkeimpaan nähtävyyteen, joka on vanha linnoitus tuossa ihan niemen kärjessä. Sieltä oli komeat näköalat ja filmasimme luonnollisesti paljon.

 

Kävelimme sitten edestakaisin ja jopa tuolla kylän pohjoispäässä, missä ”oikeat” ihmiset, siis ei turret (=turistit) asuvat, mutta eipä siellä ollut kuin kapeita kujia ja taloja ja vähemmän katuvaloja. Tässä kylässä asuu joku parituhatta ihmistä ja kyllä tässä ihan hotellimme lähellä olevassa koulussa tai itse asiassa kouluissa on ihan vilkas meininki joka aamu, kun lapset suuntaavat opinahjoonsa. Isoimmat näyttävät lukiolaisilta, mutta en tiedä varmaksi.

 

Ruokapaikka löytyi tuosta ihan läheltä ja siinä meillä olikin seuralainen. Pieni, musta koira haistoi ilmeisesti Irmelin lampaan ja se tuli kerjuulle. Ensin se tökkäsi häntä sääreen kuonolla ihan hiljaa, mutta sitten nousi jo tassukin. Muutama läskinpalanen sinne herkuksi Mustille sujahti. Minun lautaselle oli bolognesea ja siitä ei koira suuresti tuntunut välittävän. Ei edes huomannut minua.

 

Perinteisesti taas kävelimme ruokailun jälkeen hotellille ja istahdimme patiolle lukemaan, jutustamaan ja juomaan pienet iltajuomat. Yhtä perinteisesti väsymys hiippaili jäseniin ja yöpuulle piti hiippailla hyvinkin ennen puolen yön kellojen soittoa.