Paleohora, Kreikka 6.10.2018

 

Edelleen tuuli kovaa koko yön, joskin jonkin verran varmaan tuuli antoi periksi sitten eilisen. Ihan kunnon ujellus tuolla nurkissa joka tapauksessa kävi. Aamu venyi aika pitkäksi, kun nukuimme tavallista pidempään ja sitten kun meillä ei ollut aamiaistarvikkeita, niin päätimme mennä johonkin kahvilaan aamiaiselle. Rannalta löytyi kiva kahvila, mutta onneksi hiukset ovat vielä päässä sen verran tiukasti, että tuuli ei vienyt niitä mennessään. Irmeli löysi Continental breakfastin ja minä rohkeana poikana otin englantilaisen aamiaisen kaikkineen. Hyvä nyt kuitenkin, kun nämä eivät ihan sitä aitoa brittiaamiaista osaa tehdä. Kun yleensä Kreikassa saa hirveästi ruokaa, niin tämä oli melkoisen vaatimaton esim. illallisiin verrattuna.

 

Aamiaisen jälkeen jäimme tuulensuojaan sisälle ja tuohon etupatiolle. Näin hotellimme isäntäpariskunnan ja kun sattui olemaan iPad kädessä, näytin heille kuvia. Kerroin perheestämme ja töistä, mitä lapset tekevät. Heistä oli melkoisen hauskaa, että melkein koko perhe heiluu opetustyössä. Kerroin soittojutuistani ja näytin pätkän, kun soitin Kaisa-Leenan kanssa Myrskyluodon Maijan Vihdin kirkossa juhannuksena.

 

Pienen levon jälkeen ajattelimme, että voisimme mennä kävelylle vähän matkaa tuota läntistä tietä pitkin, koska uimaan ei noin kovalla tuulella voinut mennä. Lopulta kuitenkin kävi niin, että käännyimme samantien hotellille, koska tuuli oli selkeästi laantunut ja rannalle olikin ihan hyvä mennä. Otimme aurinkotuolit ja -varjon ja linnoittauduimme sen alle. Luettiin kirjojamme ja välillä uitiin ja vähän kai pienessä unen horteessa käytiin. Neljä tuntia siinä jaksettiin olla ja sitten pyyhällettiinkin syömään päivän salaatti.

 

Siinä peseydyttiin tietty rannan hiekasta ja suolasta. Irmeli lähti ostamaan tuliaisia ja minä juttelin hotellin omistajan tai ylläpitäjän, mikä hän nyt onkaan, kanssa. Tälläkin reissulla taas tarttui sanoja ja juttuja mieleen. Ei tarvita kuin tarpeeksi kärsivällinen kreikkalainen, niin koko ajan pystyy asiat viemään kreikalla - ei tarvitse englantia. 

 

Kuunneltiin Entisten nuorten sävellahjaa ja vähän siinä kai torkuttiin. Irmeli valitteli hieman vatsaansa ja niin siinä sitten kävi, että minä kävin syömässä viimeisen illan aterian yksin. Souvlaki kotopoulo siinä mennä hupsahti. Irmeli valitteli enemmänkin ruokahaluttomuutta kuin mitään varsinaista vaivaa, mutta lopulta hän päätti jäädä hotellille ja syödä vaan viiliä tai itse asiassa kefiiriä ja juoda pilkkuvettä. Sillä aikaa, kun minä kävin tuossa kaikkein lähinnä olevassa tavernassa, ehti Irmeli jo pakata laukkunsa.

 

Kun saavuin tänne hotellille, niin minäkin pakkasin tavarani ja vain reppuun tulevat käsitavarat ja matkavaatteet ovat enää saatavilla täällä Hotelli Liton huoneistossa numero 13. Irmelin laukku painaa noin 13 kiloa ja minun pakaasi noin 15 eli ei mitään painonylityssanktioita ole tulossa.

 

Vielä kellot herättelemään ja kohta yöpuulle ja huomenna sitten Koti-Suomeen🇫🇮