Paleohora,Kreikka 7.10.2018

 

Kotiinpaluupäivä. On sellainen tunne, että on tässä ehditty olla reissussa ihan riittävästi ja nyt on taas muiden juttujen ja arjen aika. Olemme syöneet, vähän autoilleet, uineet, nukkuneet hyvin ( ja välillä vähän huonommin), tavanneet erilaisia ihmisiä ja siis kaikkea sellaista perusjuttua, joihin lomalla törmää. Kreikkaa olen jälleen saanut puhua riittävästi ja muutama uusi juttu tarttui taas kreikkavarastoon.

 

Heräsin ennen kuutta eli ihan turhaan olin ladannut herätyskellon. Irmeli nukkui vielä ja niinpä aloin hiljalleen laittautua lähtökuntoon. Otin kylmähkön aamusuihkun, koska ilmeisesti tähän aikaan vuodesta lämmin vesi loppuu iltaisin nopeammin kuin keskikesän kuumuudessa. No, virkisti vähintäänkin. Lähdin aamukävelylle joskus kuuden maissa. Oli ihan pimeää ja varmaankin Paleohoran kunta säästää, koska katuvaloja ei ollut kuin siellä täällä. Kävelin lähes pimeää reittiä pitkin kohti pääkatua, jonka varrella on paljon mm. ruokapaikkoja. Ei ristin sielua näkyvissä, joku auto vilahti parinsadan metrin päässä. Oli aivan uskomaton tunnelma, twilight zone, täysin pimeä meri, joka hieman lainehti ja kohahteli hiljaa. Puuttui vaan sumu ja joku aavelaiva ja kauhuleffa olisi ollut siinä. Oikeasti häijy fiilis.

 

Teimme sitten vielä aamiaisen ja siivosimme jälkemme ja sitten kohta bussi saapuikin meitä hakemaan. Se oli sellainen pikkubussi, joka tuli lähes täyteen. Melkein kaksi tuntia se reissu kesti. Hanian lentokentällä selvisimme nopeasti kirjautumisesta, turvatarkastuksesta ja ostoshelvetistä, jonka läpi on pakko mennä, ennen kuin löytyy se lähtöportti. Hanian kenttä on aika pieni ja kun yhtä aikaa on monta konetta lähdössä, niin melkoisen paljon väkeä siellä odotushallissa on eikä istumapaikka ihan helpolla irtoa. Löysimme kyllä paikat, ensin vähän kauempaa toisistamme, mutta sitten vapautui vierekkäiset ja se yksi matkan tylsimpiä juttuja eli lähdön odottelu oli siinä.

 

Kone saapui Suomesta kuta kuinkin ajallaan ja pääsimme sisään yhtä lailla jokseenkin ajallaan. Kun nyt alkuun päästiin, niin kerrotaan, että kone lähti Kreikasta kuta kuinkin ajallaan ja saapui Suomeen yhtä lailla jokseenkin ajallaan. Lentomatkoista ei tavallaan saa kerrotuksi paljonkaan, koska siellä ei tapahdu yleensäkään mitään. Joukko väsyneitä ihmisiä istuu odottamassa, että pääsisi kotiin. Lomalta palaaminen on aina yhtä dramaattista. Toki ihmiset ovat hyvällä tuulella, kun mieli ja ruumis ovat levänneet lomalla ja taas on saatu jotain uutta.

 

Mietiskelin tuolla paluumatkalla, että jäikö nyt jotain etukäteen ajateltua tekemättä. Joo, no jäi. Yhtenä ajatuksena meillä oli käydä jossain merellä pikku retkellä. Useimmat lomamme päivät olivat kuitenkin hyvin tuulisia eikä merellä varmaankaan olisi ollut kovin rentouttavaa. Me olemme vuodesta toiseen menneet lomareissuille melkoisilla suunnitelmilla ja myös toteuttaneet ne ajatukset ja näin meillä on ollut melkoisia suoritteita. Joskus joku on ihmetellyt meidän ”suuritöisiä” lomiamme. Tässä vanhetessani olen oppinut tekemään lomia vähemmän ja olen vaan antanut mennä kepeästi ja katsonut mitä tapahtuu. No, ei yleensä mitään, mutta on hyvin leppoisaa. 

 

Jarkko haki meidät kentältä ja siinä kuuden maissa oltiin sitten kotona. Kuvia on kännykässä ja kamerassa yli 200 ja videotakin on jonkin verran - en nyt juuri tiedä tarkkaan.