Entinen työkaverini, Sanna, laittoi Facebookiin haasteen, jossa piti valita kymmenen levyä, joita mielellään kuuntelee. Ei välttämättä levyä - voihan niitä kuunnella Spotifysta tai vastaavasta, mutta kokonaisuutta piti katsella eli ei irrallisia biisejä. 

Tehtävä tuntui mielenkiintoiselta ja samalla mahdottomalta, koska minulla on suosikkeja takuulla enemmän kuin kymmenen ja valinta oli sitten lopulta aika armotonta. Kuuntelutottumukseni painottuvat selkeästi vanhaan musiikkiin eli tuonne 60-70-luvuille, mikä lienee itsestään selvää, koska se oli sitä aikaa, kun aloin oikeasti kuunnella ja myös soittaa pop - rockmusaa.

Nykyään kuuntelen aika paljon verkosta, mutta on minulla levyjäkin muutama sata ja olen tänäkin vuonna ostanut uusia - viimeksi ostin Anssi Kelan uusimman.

levyhyllypelastaa.jpg

*******

Kuten sanoin tai pikemminkin kirjoitin, niin valinta oli vaikea. Tässä nyt kuitenkin listaa ja samalla perusteet, jotka kirjoitin myös sinne Facebookiin.

Cosmo's factory  Creedence Clearwater Revival
Sannan musiikkihaaste 1/10. Creedence Clearwater Revival 1960-luvun lopulta. Ei pelkästään tämä levy, vaan käytännössä koko tuotanto. John Fogerty oli laulajana kova sana silloin ja on edelleen. Aina silloin tällöin kuuntelen CCR:ää ja ihan kunnon voluumilla.

461 Ocean Boulevard   Eric Clapton
Haaste 2/10. Eric Clapton on ollut kauan merkittävä laulaja ja lauluntekijä ja tietenkin kitaristi. 461 Ocean boulevardilla ovat minulle Slowhandin lauluista merkittävimmät ja kärjessä siinä listalla upea ”Let it grow”.

Aurora   Mikko Kuustonen
Haaste 3/10. Mikko Kuustonen on tehnyt pitkällä urallaan toistakymmentä pitkäsoittoa. Tämä 90-luvun puolivälin levy on erinomainen osoitus perinteisen singer-songwriter-tradition kentässä. Kaikki muutkin Kuustosen levyt ovat erittäin hyviä.

Hell freezes over   The Eagles
Haaste 4/10. The Eagles iski minuun tosi lujaa 1970-luvun puolivälin tietämissä. En vielä silloin ymmärtänyt, mikä siinä viehätti. Viisikymppisenä tajusin hakevani biiseistä puhdasta stemmalaulua ja siinähän Eaglet olivat loistavia. Pitkän tauon jälkeen he kasasivat kitarat ja muut pelit yhteen vuonna 1994 ja se konserttitaltio on edelleen ylsi suosikkini. ”Hotel Californian” akustinen versio Felderin ja Walshin huikeilla kitarasooloilla on jotain huippua.

Silloin kun Kaseva
Sannalta saamani haaste, osa 5/10.
Joskus siinä 1970-luvun alkupuolella/puolivälissä korviini kantautui tamperelaisen duunariporukan mahtava hengentuote, joka on edelleen kuuntelulistallani ja jopa hyvin usein ~ jos ei kokonaan, niin ainakin osittain. Ihan kuten Eagleskin, myös Kaseva hallitsi tarkan stemmalaulun ja olen iloinen, että pääsin monta kertaa kuulemaan heitä livekeikoille joko Saarijärvelle tai Karstulaan. "Tyhjää" ja "Vanha mies" ovat ikuisia. Kuuntele, please!

Kadonneet lapset  Hector
Sannan levyhaasteen seuraava otos 6/10. Olen Palkkasoturista alkaen ollut Hectorin musan kuuntelija. Hän on tehnyt huikean uran ja sinne mahtuu jos jonkinmoista - ei aina niin hyviäkään teoksia. Kokonaisuus on kuitenkin tärkein ja yhtenä merkittävimmistä teoksista on tämä 70-luvulla julkaistu "Kadonneet lapset". Levyllä on melkoisia tarinoita ihmisistä, tunteista ja tapahtumista ja kruununa hylätyn sotaveteraanin tarina "Tuntematon sotilas".

Ääriviivoja  Anssi Kela
Sannan levyhaaste 7/10. Laitan tänne tämän levyn, vaikka Anssin koko tuotanto olisi mainitsemisen arvoinen. Anssi on muusikkona käsittämättömän taitava, hän laulaa sataprosenttisen puhtaasti, tekee jatkuvasti hyviä biisejä ja on koko uransa ajan ollut erinomaisen muuntautumiskykyinen. Parhaimmillaan hän on livenä, mutta kun jokaiselle keikalle ei millään ehdi eikä pääse, niin on hyvä, että löytyy levyjä.

Loistava kokoelma   Juha Tapio
Sannan levyhaasteeseen seuraava taiteilija, taitaa olla 8/10. Juha Tapio on fantastinen laulaja ja esiintyjä. Keikat ovat erittäin energisiä ja levytykset taidokkaita. Aina on hyvä mieli, kun kuuntelee häntä. Lisään, että Juha on tehnyt hienon ja herkän joululevyn, jota minäkin kestän kuunnella.

You're the voice   Club for five
Haaste 9/10. A cappella-laulu on minulle yksi viime vuosien merkityksellisimpiä musiikkityylejä. Toki olen kuoroihmisenä rakastanut stemmalaulua jo neljäkymmentä vuotta. A cappellan tullessa pop-ja rockmusiikin esittämiskeinoksi, löysin Rajattoman ja Club for fiven, joista jälkimmäinen on hieman merkittävämpi minulle. Siksi laitan tämän englanninkielisen levyn tähän listalleni. CFF:n koko tuotanto on superhuippua, joten suosittelen kuuntelemaan kaikki heidän tekemänsä levyt.

Bridge over troubled water  Simon & Garfunkel
Sannan musahaaste 10/10. Tämän parivaljakon tekemiset ovat olleet nuoruuteni kasvuvaiheessa koko ajan mukana, enkä ole heitä hylännyt koskaan. Äärimmäisen kauniita balladeja, nerokasta poppia, jykeviä tunteita ja kaiken kruunaa parivaljakon upeasti soundaava laulu. Koko pop-musiikkimaailman upein laulu (enkä ole varmaankaan ainoa tämän mielipiteen esittäjä) herkkine tunteineen ja lopulta hurjana pauhaavaan sinfoniaorkesteriin kera Art Garfunkelin huikean korkealle nousevaan tenorin säväyttää joka kerta niin, että se on kuunneltava pyhän euforian vallassa ja hanikat kaukana kaakossa - Bridge over troubled water, wow!

************

Kuten huomaatte, tästä puuttuu The Beatles, jota kuuntelen ajoittain paljonkin. En laittanut yhtään hevibändiä vaikka Deep Purple, Nazareth ja moni muu alan superjuttu soi minulla paljon. Elton John ei päässyt tähän, ei myöskään Procol Harum, Abba, John Denver ja moni, moni muu.

Karsiminen oli oikeasti vaikeaa, mutta loppujen lopuksi tässä kymmenen sakissa ovat pääasialliset suosikkini. Kaikki nämä mainitut levyt ovat erinomaisia ja selviän helposti monta viikkoa kuuntelematta aktiivisesti mitään muuta.

Tähän loppuun on vielä lisättävä, että aika paljon kuuntelen ns. taidemusiikkia, josta J.S. Bachin sävellysteokset ovat ehdotonta ykkösluokkaa.

Kokeilepa vaikka ihan huviksesi tehdä omaa suosikkilistaasi - huomaat sen ehkä vaikeaksi.