Perustin Thromoksen vahingossa keväällä 1998. Sillä tavalla vahingossa, että mitään sellaista yhteisporukkaa ei ollut edes mielessä, mutta kun kanttorimme Martti Kilpeläinen tarvitsi erääseen seurakjunna tilaisuuteen opettajaporukkaa, niin pyytelin nopeasti kasaan laulavia ja soittavia opeystäviäni. Laulajiksi Irmeli, Pakarisen Minna (oli tuolloin päiväkodissa töissä), Heikkilän Minna, Valkeapään Leena, Wikströmin Juha kitaroimaan,Keskisen Virve huiluilemaan ja minä taisin soittaa pianoa ja laulaa. Lykkäsin jonkin seurakunnallisen laulukirjan heille käteen ja siitä vaan kylmiltään esiintymään. Yllättäen se kuulosti heit hyvältä ja valmiilta. Toki me kaikki olimme paljon laulaneet kuoroissa eli stemmaaminen oli tuttua. Nimi keksittiin pikaisesti juuri ennen esitystä ja siitä se lähti. Thromos tarkoittaa suurinpiirtein tietä. Nykyään Thromoksessa ovat tästä alkuperäisporukasta jäljellä Pakariset ja Irmeli ja minä. Lepistön Päivi tuli mukaan kuta kuinkin kuukauden perustamisen jälkeen. Ensimmäinen kevyen musiikin keikka tehtiin toukokuussa 1998.

Toimimme aluksi laulu-ja soittoyhtyeenä, mutta noin kymmenen vuotta sitten aloimme tehdä a cappella-hommia. Essi Tukkimies tuli matkaan 2000-luvun alussa ja oli mukana opiskeluaikanaankin, vaikka treenimatka Savonlinnasta oli kohtuullisen pitkä. Muutettuaan Vihtiin, hän onkin ollut koko ajan matkassa. Piia-Riikka Kivensalo, Saara Blomstedt-Ijäs ja Veronica Solje tulivat 2010-luvun alkupuolella matkaan ja pian heidän jälkeensä Tomi Urho. Näin tämä homma pääsi liikkeelle.

Juuri tällä hetkellä meitä on käytännössä kymmenen. Neljä sopraanoa ja tässä kuvassa vasemmalta lähtien Minna, Päivi, Veronica ja Piia-Riikka.

sopraanot.jpg 

Alttopuolella häärivät Irmeli, Saara ja Essi.


altot.jpg


Miehiä on vain kolme - minä tenorina ja Tomi ja Markku basso-osastolla.

miehet.jpg

******

Koska olemme siis toimineet 20 vuotta, oli syytä pitää konsertti. Juhlatilaisuuden kokonaisuus oli rakennettava niin, että matkassa olisi meidän alkuaikojen lauluja, omia juttuja, levyn biisejä, sen jälkeisiä tekeleitä ja aivan tuoreitakin lauluja. Meillä on kaiken kaikkiaan noin 80 jossain määrin matkassa olleita lauluja - joitakin vain kerran esitettyjä ja myös sellaisia, jotka eivät koskaan ole päätyneet esiintymispaikalle saakka, koska ne ovat esim. huonoja sovituksia tai eivät muuten ole lähteneet liikkeelle. Lisäksi on joululauluja jonkin verran (ja uutta tulossa).

Minä olen tehnyt suurimman osan sovituksista ja olen myös tehnyt ne huonot. Essi on tehnyt muutaman hyvän, mutta nimenomaan ne eivät ole syystä tai toisesta lähteneet kokeilua pitemmälle paitsi tuo erinomainen juhlakeikalla esitetty "Kauas pilvet karkaavat". Olemme saaneet mm. Sulasolilta hyviä, vaativia sovituksia joista mainittakoon Mertsi Rajalan hienot "Uusmaalaisten laulu" ja "Voi kuinka me sinua kaivataan", jotka sitten niin ikään laulettiin eilisessä konsertissa.

Konserttiin otettiin lopulta 21 laulua (varsinaisesti 19, mutta lauloimme toki "#läpytyslaulut" eli encoret). Tässä koko ohjelmisto. Biisejä ei varsinaisesti kuulutettu, joskin meillä oli meidän Kerttu juontamassa. Ei jokaisen biisin jälkeen, vaan aina tietynlaisten kokonaisuuksien välissä.

ohjelmaisto.jpg

En nyt käy ruotimaan jokaista biisiä, mutta on pakko mainita joistakin hieman. "Scarborough Fair" lähti viemään konserttia. Jokainen kuoronjohtaja tai lauluryhmän liideri tietää, että eka biisi vaikuttaa kokonaisuuteen. Itse uskalsin odottaa eilen heti, että nyt mennään ja lujaa, koska soundi tuntui lavalla tosi hyvältä. Siinä mentiin vahvasti biisi kerrallaan ja vastaanotettiin hienot aplodit tuvan täyteiseltä yleisöltä - noin sata kuulijaa. Ennen väliaikaa lauloimme Leonard Cohenin upean "Hallelujah"-laulun, joka näyttää nuoteissa hyvin yksinkertaiselta, mutta sen saaminen hyvältä kuulostavaan kuntoon vaati melkoisesti työtä, mutta niinpä se sitten hulmahti ilmoille paremmin kuin ikinä ennen meidän laulamana. Käytimme äänitettyä rytmipohjaa pysyäksemme rytmissä, joka on ilman johtajaa todella yllättävän vaikea pitää tarkkana. Keikan jälkeen oli jokunen kuulija kertonut joillekin thromoslaisille, että oikeasti kylmät väreet oli menneet pitkin ihoa, kun Hallelujahin forte-kohdat (voimakas laulu) olivat täyttäneet salin. Meidän vireemme oli tarkka ja tunnetta riitti. 

Tässä kohtaa on sitten tuotava esiin äärimmäisen onnistunut äänentoisto. Ystävämme Ossi Pelttari oli jälleen kerran puikoissa ja onnistui luomaan sellaisen balanssin, että laulaminen oli kevyttä ja ilmavaa. Vireen kannalta erikoisen tärkeä pointti eli toistemme kuuleminen oli sataprosenttista. Ihan siis käsittämättömän mahtava äänentoisto.

Väliajalla tarjosimme kahvia ja kakkua ja siitä puolesta huolehti Vihdin Yhteiskoulun 9. luokan espanjan ryhmä, joka näin sai rahaa leirikouluaan varten.

Toinen puoliaika oli hieman reippaampi, mutta sieltä on nostettava esiin Irmelin ja Minnan sooloilla kulkenut "Kaipaava" (Lauluyhtye Rajaton), jonka lopuksi kuului yleisöstä bravoota ja sitten kruununa illan viimeinen biisi "Brothers in arms", jossa Tomi laulaa soolon. Biisi on hyvin hidas ja siinä on pitkiä ääniä, jotka on pystyttävä laulamaan puhtaasti ja etenkin lopussa hyvin hiljaa. Onnistuimme tässä ja kun sitten kumarsimme loppukumarruksia, niin eipä ole ennen käynyt, että yleisö nousee seisomaan, mutta eilen kävi näin. 

Encoret loppuun, totta kai. "Uusmaalaisten laulu" ja tietenkin Ultra Bran "Hauki".

Mahtava ilta ja mitä siitä jäi ~ hyvä mieli.

thromos.jpg