Aiheutin itselleni aikamoisen paljon negatiivisia tunteita ja tein sen vielä vallan tahallani. Tähän surkeaan tilaan saa itsensä palaamalla George Orwellin merkittävään, mutta samalla inhorealistiseen kirjaan, jonka nimi on yksinkertaisesti Vuonna 1984

orwell.jpg



George Orwell oli englantilainen kirjailija, joka synty 1903 ja kuoli jo 1950. 1984:n lisäksi hän kirjoitti mm. Eläinten vallankumous-nimisen kirjan ja Espanjan sisällissotaa kuvaavan Katalonia, Katalonian. Orwell oli kirjailijauransa lisäksi mm. sotakirjeenvaihtajana, mutta siis hankki elantonsa pääosin kirjoittamalla. Ennen toista maailmansotaa Orwell tunnustautui selkeästi vasemmistolaiseksi, mutta ei kommunistiksi. Britannian vastavakoilu seurasi hänen toimintaansa 1920-luvulta saakka, koska häntä kaikesta huolimatta epäiltiin kommunistiksi, mikä taas kuningaskunnassa oli suoranainen rikos. Hän oli äärimmillään kuitenkin hieman ennen mainittua maailmansotaa jopa valmis väkivaltaiseen sosialistiseen vallankumoukseen ja osallistuikin Espanjan sisällissotaan vapaaehtoisena tasavaltalaisten joukoissa. Sodan jälkeen hän kävi erittäin kriittiseksi neuvostokommunismia kohtaan. Orwell oli melkoisen kriittinen nationalismia kohtaan maalaten kyseisen ismin hyvinkin itsekkääksi ja tuhoisaksi. Hän myös arvosteli kielen käyttämistä ihmisten huijaamisessa ja käännytyksessä johonkin aatteeseen. Tämä nationalismin ja kielen vaikutus Vuonna 1984-opuksen sisältöön sai varmasti äärimmilleen menneitä vaikutteita näistä Orwellin ajatuksista.

Tarinan päähenkilö on Winston Smith, joka asuu Lontoossa ja kirjoittaa historiaa uusiksi sen mukaan mitä Puolue tahtoo. Puoluetta johtaa salaperäinen Isoveli, joka joukkoineen lietsoo vihaa kaikkea muuta maailmaa vastaan. Lontoo on osa aluetta, jonka nimi on Oseania. Oseania on vuorotellen sodassa Euraasian ja Itäaasian kanssa. Puolueeseen kuuluvien ihmisten täytyy elää tarkasti Puolueen ohjeiden mukaan ja heitä valvotaan teleruutujen avulla. Kyseinen laite on nykypäivän ihmiselle täysin selkeä laite - kaksisuuntainen viestintäväline, joka meillä kaikilla on nykyään kotona. Se on tavallaan kuin Face to face-puhelin tai Skype erotuksena toki se, että se on aina päällä ja koskaan ei voi tietää, milloin joku kyttää siellä teleruudun toisessa päässä. Ruudussa on koko ajan näkyvissä Isoveli, joka on erehdyttävästi Stalinin näköinen. Ajoittain teleruudussa näytetään elokuvia sotaonnistumisista ja vihollisten tuhoamisesta. Elämä on ulkoisesti varsin kurjaa. Ruoka on surkeaa ja mieltä turrutetaan pahanmakuisella ginillä. Ennen Isoveljen valtaannousua on ollut atomisota, joka on tuhonnut runsaasti elinkelpoisuutta ja siksi kaikki ihmiset elävät varsin vaatimattomasti, suorastaan kurjuudessa. Smith on Puolueen työntekijä ja hän on yhteiskunnallisesti merkittävämpi kuin kaikkein alhaisin yhteiskuntaluokka eli prolet. 

Yksi yhteiskunnallisen aivopesun tehtävistä on muuttaa käytettävä kieli. Rakkaudenministeriössä, missä myös Smith työskentelee, on yksi osasto, joka muuttaa kieltä koko ajan yksinkertaisempaan muotoon. Sanat vähennetään ja pyritään poistamaan esim. vastakohdat. Jos on sana hyvä, niin sille ei etsitä vastakohtaa, vaan käytetään epä-etuliitettä eli syntyy sana epähyvä.

Pahinta, mitä puolueen jäsen saattaa tehdä, on toimia vastoin Puolueen ohjeita tai vaikkapa ajatella väärin eli tehdä ajatusrikoksen. Sellainen puolueen vihollinen yksinkertaisesti haihdutetaan ja hänet pyyhitään pois kokonaan - niin tästä päivästä kuin menneisyydestä. Häntä ei ole uudelleenkirjoitetun historian mukaan koskaan ollutkaan. Tunteiden ilmaiseminen on myös varsin rikollista toimintaa. Paitsi jos ja kun kyseessä on vihan ilmaiseminen Isoveljen vastustajia kohtaan.

Winston tekee kaksi pahaa rikosta. Hän epäilee Puolueen toimintaa ja alkaa uskoa ja toivoa ja lopulta etsiä Isoveljen pahinta vihollista, Veljeskuntaa, joka toimii salaisesti Emmanuel Goldstein-nimisen vallankumouksellisen henkilön ohjeiden mukaisesti. Toinen paha rikos on rakastuminen. Smith tapaa Julian, jonka kanssa hänellä on myrskyisä suhde, joka lopulta päättyy ja johtaa molemmat kärsimyksiin, joiden aikana heidät totaalisesti aivopestään, joskin kirjan loppu jättää tilanteen hieman avoimeksi. He jäävät kiinni luotettuaan vääriin henkilöihin.

Kirja on siis ihan hirveä. Se on ahdistava ja suorastaan pelottava. Smithin aivopesun pahin kohtaus on äärimmäisen allöttävä. Orwell on onnistunut todella hyvin luomaan erittäin syvää luotavan opuksen, jonka suomennos on myös onnistunut.

Kun nyt kerran aloitin ahdistumisen, kävin vielä hakemassa kirjastossa tämä teoksen elokuvaversion vuodelta 1984. Se myötäilee erinomaisen tarkasti Orwellin kirjoitusta ja nyt kun olen lukenut ja nähnyt tämän teoksen, on pakko sekä suositella että olla suosttelematta tätä. Jonkilainen merkittävä historiallinen juttuhan tämä on eli siinä mielessä yleissivistykseen kuuluva, mutta samalla se on niin hirveää sisällöllisesti, että ei kenenkään ole pakko mennä rypemään tällaiseen saastaan. Kirjallisesti se on arvokas teos, mutta se, mitä itse kuin siitä pitää, on sitten oma juttunsa. Minulle jäi syvä inho.

winston.jpg