Olen tässä tavallaan huvikseni koko syksyn ajan sanonut olevani eläkkeellä maanantaisin. Siinä mielessä se on totta, että en mene minnekään tekemään mitään töitä viikon ensimmäisenä päivänä ja vaikka olenkin luvannut Pappiksen rehtoreille, että voin tulla maanantaisin sijaistamaan, niin eipä ole tarvetta ollut. Itse asiassa olisi ollut, mutta useammaksi päiväksi ja koska minulla on sovittu työkuvio tiistaista perjantaihin, niin onpahan sitten maanantait pysyneet tyhjinä.

Koko syksyn ajan olen käynyt maanantaisin hoitelemassa kaikkia pakollisia asioita, kuten parturissa käynnit, lääkärijutut, optikkokäynnit ja sen sellaiset, mitä nyt sattuu olemaan. Maanantaisin olisi hyvä käydä myös esim. viemässä haravointijätteitä ja muita roinia jäteasemalle, mutta se pahus on säännöllisesti kiinni tässä viikon ensimmäisenä arkipäivänä.

Rouva on keksinyt minulle mukavaa ajanvietettä tähän päivään. Sitä kutsutaan siivoamiseksi ja eipähän siinä mitään. Kun Irmeli lähtee omaan työhönsä, minä heittelen matot ulos, ravistelen ne ja sitten imuroin ja pyyhiskelen täällä sisällä sen, mitä kulloinkin sattuu huvittamaan ja näyttää tarpeelliselta. Toki minun siivoustoimeeni kuuluu tähdellistä sivutyötä, kuten pianonsoittoa, lukemista, leffojen katselua ja äärimmäisen tärkeää kahvin juontia, joten tämän kartanon putsaus yleensä vie sellaisen kuudesta kahdeksaan tuntia. Tänään kyllä selvisin hieman nopeammin ~ kului ehkä viitisen tuntia, mutta mihinkäs minulla, eläkeukolla olisi kiire.

Usein teen näin maanataisin hieman isomman ruoan. Jotain kastikesapuskaa tai laatikkoruokaa hyvinkin paljon, jotta sitten voimme ottaa töihin eväät. Me kumpikaan emme syö töissä työruokaa kuin harvoin ja siksi raahaamme omat eväät lounaaksi. Ihan leipäkuviolla en pärjää, vaikka päiväni ovat niin lyhyet ja siksi jotain peruna/pasta/riisi-tavaraa on aina oltava. 

Tässä syys-lokakuun aikana on tuota piharapsutustakin vielä riittänyt ja vaikka lähes kaikki pihahommat on saatu tehdyksi, niin on tässä vieläkin puista pudonneita lehtiä jäljellä. Pari viikkoa sitten saimme tuon talon edessä olevan ojan aivan puhtaaksi, mutta niin siinä sitten kävi, että lehtiä on riittänyt ja oja on taas lehtien täyttämä. Kun sain tämän huushollin siivotuksi, menin pihalle haravoimaan sitä ojaa ja kyllä siitä reipas säkillinen tulee. Nyt kun katselee puita, niin enää ei pahemmin pitäisi kuolleita lehtiä sadella. 

Tänään jouduin tekemään pakosta sellaisen kotityön, joka on inhokkilistani toiseksi viimeisenä. Kaikkein pahin kotihommahan on auton pesu ja siivous. Jos vaan mitenkään voin keksiä jotain viisampaa tekemistä, niin auton siivoamisesta pysyn kaukana. Tällä viikolla se on pakko ilmeisesti pestä, jos vaan ehdin, mutta en ole kylläkään löytänyt siihen touhuun sopivaa hetkeä. Voi siis siirtyä, heh heh!

No niin, se inhokkilistan toiseksi viimeinen osuus.

LAKANOIDEN VAIHTO!!!!! (tässä kohtaa kuuluisi kirjoittaa ruma sana, mutta koska tämä on julkinen blogi ja voi päätyä perheen pienimipien käsiin, niin en kirjoita, mutta arvatkaa)
Lakanat  vihaavat minua. Kun yritän laittaa aluslakanaa niin, että se peittää koko petauspatjan, jää jonnekin reunaan aina liian vähän kangasta, että se edes taipuisi sinne alle. Vaikka yritän laittaa sen alusen niin tasaisesti kuin vaan ikinä on mahdollista, jää sinne aina köntsiä, jotka aiheuttavat makuuverenkiertohäiriöitä, jotka nukkuessa ilmenevät puutumisena ja ärsytyksenä. Kun äärimmäisen hikoilun ja tuskan jälkeen olen viimein selvinnyt tuosta ensimmäisestä esteestä, alkaa kärsimystien toinen osa. Pussilakanat. Aina aluksi ne jotenkin kääntyvät niin, että se ns. nurja puoli on päällä. Otan siis peiton sieltä sisältä pois. Sitten yritän uudestaan ja vaikka lakana olisikin oikein päin niin joko peitto on kierteellä tai sitten se peitto on jotenkin poikittain siellä sisällä. Lopulta vajaan tunnin taistelun jälkeen ensimmäinen peitto on paketissa - jotenkin. Sitten on laitettava se toinen pussilakana. Ja aina tapahtuu jotain kammottavaa. Kerran eksyin sinne pussin sisään, enkä ollut päästä ulos millään. Vasta hurjan taistelun jälkeen selvisin. Sitten Irmeli vielä ihmettelee, minkä ihmeen takia haluan noudattaa yhden lakanan vaihtopolitiikkaa eli siis vain yksi lakana päivässä. Koko hommasta selviää noin viidessä päivässä, mutta ei menetä hermojen rippeitä.

On tämä eläkeukon elämä kovaa...

lakana.jpg