Olen ollut isä jo 36 vuotta eli kohtuullista kokemusta on. Vaarina olen riekkunut 15 vuotta eli siltäkin osastolta on tietoa ja havaintoja. Omaa isäähän minulla ei ole ollut yli viiteenkymmeneen vuoteen, mutta toki jossain määrin hänet muistan.

Kun omat lapset olivat pieniä, juhlimme isänpäivää perinteisillä tavoilla - isänpäiväkortit, aamukahvit ja jotain spessuruokaa. Saatoimme toki olla Kotkassa Irmelin isää tapaamassa. Isänpäivään kuuluivat myös lahjat - pääasiassa ne olivat yllätyksiä ja kyllähän siihen maailman aikaan kaikenlaista tarvetta oli ja niinpä ensin Irmelin ja sittemmin lasten oli kohtuullisen helppo tietää, mitä minulle kannatti hankkia.

Olen toki saanut vaatteita lahjaksi, mutta myös kirjoja ja levyjä. Ensimmäinen isänpäivälahjani oli luistimet, jotka siis sain syksyllä 1982. Jossain vaiheessa lahjalista on täydentynyt erityyppisillä lahjakorteilla mm. leffateatteriin, teatteriin, konserttiin tai urheilukauppaan. Pitkä siis on tuo lista. Erikoisen hyvällä muistan tuota muutaman vuoden takaista HIFK:n fanipaitaa, joka on omassa kategoriassaan aivan huippujuttu.

Nyt ihan viime vuosina olen lasteni ja miksei myös Irmelinkin elämää helpottaakseni antanut hyvin selkeän vinkin siitä, mitä tarvitsen ja jonka voi sitten kätevästi laittaa isänpäivälahjan syyksi. Siis eihän minun ikäiselle ihmiselle kannata hankkia mitään sellaista, mitä ei oikeasti tarvita. Viime vuosina olen yhden jos toisenkin kerran saanut juuri täsmätuotteisen kirjan (lista haluamastani teoksesta on hyvissä ajoin toimitettu lapsille, listaa on sitten voinut käyttää jouluna jatkoksi). Näin olen myös välttynyt sellaiselta lahjalta, jota en oikeasti tarvitse tai jos nyt suoraan sanotaan - en halua. Oopperaliput tai balettiliout ovat lähes loukkaus minua kohtaan. Kyllä kaikki läheiset ja suurin osa ystävistänikin tietää, että en todellakaan siedä noita kulttuuriaarteita. Vastineeksi en missään nimessä ostaisi lahjaksi kenellekään lippuja lätkämatsiin, jos ja kun sattuisin tietämään, ettei lahjottava henkilö pidä lätkästä tai inhoaa sitä. Sehän on suora loukkaus häntä kohtaan.

Tämän vuoden isänpäivälahjatoive liittyi olennaisesti kesällä saamaani kitaraan. Minullahan on siis Martinin akustinen huippukitara ja koska en ostanut silloin kesäkuussa siihen sopivaa hihnaa, esitin toiveekseni sellaisen, jonka sitten sain. Tiedän, että se on tolkuttoman kallis ja saattaapa olla, että olen osallistunut sen hankitaan melkoisella panoksella, mutta ei se mitään. Kyseinen hihna on paksua nahkaa ja se kulkee tukevasti olkapään yli eikä näin ollen rasita, vaikka soittelisin hieman pitempäänkin. Tämä lahja otettiin käyttöön välittömästi pitämällä kotikonsertti ja kaiken kaikkiaan sehän näyttää hyvältä.

oldman%20%E2%80%93%20kopio.jpg

******

Muuhun päivän ohjelmaan liittyi kahden lapsen vierailu - kolmas (tai itse asiassa ensimmäinen) kävi jo eilen. Söimme hyvin, joimme tietenkin kahvia, söimme jätskiä ja meillä oli mukavaa. Tämähän oli tietenkin tärkein osuus. Aika perinteiseksi on käynyt myös sellainen juttu, että neljän maan Eurohockey-turnaus sattuu tähän isänpäivälle ja niinpä sain nauttia siitä, kun Suomen Leijonat murskasivat Ruotsin 3-0. Toki tähän vuodenaikaan ei kannata tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä esim. ensi kevään MM-kisoja ajatellen, koska niissä geimeissä on aika huikeasti hurjemmat tiimit mukana mm. rapakon takaa vapautuvien NHL-pelaajien ansiosta. EHT-turnaus on kuitenkin loistava mahdollisuus ottaa matkaan uusia ja nuoria vailla maajoukkuekokemusta olevia pelaajia. Olen myös iloinen siitä, että Jukka Jalonen on peräsimessä. Kiistanalainen Lauri Marjamäki tekee nyt hyvää työtä Jokereissa, mikä on hänelle varmasti parempi juttu kuin lyhytjänteiset maaotteluturnaukset.

iceh%20%E2%80%93%20kopio.jpg