Eilen lähdimme iltapäivällä viiden maissa kohti Lahtea tavoitteenamme Sibeliustalo. Lähtö hieman viivästyi yhden tietokonetyön ja bensanhakureissun takia ja niinpä loppupäässä menomatkalla piti painaa kaasua hieman reippaalla jalalla. Ajo-olosuhteet olivat lievästi sanoen ikävät. Tihuutti hiljalleen ja oli aikuisten oikeasti pimeää. Tuossa Hanko-Hyvinkää tiellä oli kohtuullisesti liikennettä, mutta missään vaiheessa emme onneksi juuttuneet minkään hitaan ajoneuvon taakse. Ihan heti Siippoon jälkeen jouduimme ajamaan peräkärryauton perässä ehkä viitisen kilsaa, mutta karautin kyllä ohi heti, kun pienikin tilaisuus koitti. Hyvinkäältä Lahteen etenimme reippaasti suhteellisen vilkkaalla moottoritiellä, mutta kun joskus Orimattilan jälkeen alkoi tuntua siltä, että aika käy tiukille painoin oikeaa jalkaa hieman reippaammin ja vaikka en oikeastaan ajanut ylinopeutta, niin niissä olosuhteissa mentiin aika rajoilla. Kaupunkiin päästiin ihan sujuvasti ja siellä meillä oli kaksi hyvää juttua. 1) Kännykän navigaattori. Ilman sitä emme olisi löytäneet oikeaa reittiä tai siis olisihan se löytynyt, mutta siinä olisi mennyt aikaa. 2) Pääsimme kuta kuinkin vihreään aaltoon ja ihan vähäsen täpärällä menimme parista risteyksestä ja sitten hieman rempseillä kaistanvaihdoilla pääsimme lopulta 11 minuuttia ennen konsertin alkua Sibeliustalolle eli eihän meillä ollut hädänpäivääkään. Korostan kyllä, että ihan huolella ajoimme kaupungin läpi eli ehdin seurata jalankulkijoita ja pyöräilijöitä ja olihan se liikenne aika leppoisaa eli ei varmasti ollut mitään vaaraa, mutta pikkuisen normaalia reippaampaa se meidän meno oli. Syksyllä, kun menimme Tallinnassa keskustasta Telliskiveen taksilla, niin kyllä se kyyti oli ihan huokeasti hurjempaa.

Konsertin pääotsikkona oli Juha Vainio. Mies, joka sanoitti ja sävelsi uransa aikana 2433 laulua ja levytti itse 245. Näinpä koko konsertin sisältö koostui sellaisista lauluista, jotka hän oli joko sanoittanut tai säveltänyt tai molempia. Huippubiiseistä mainittakoon "Kolmatta linjaa takaisin", "Puhelinlangat laulaa", "Vanhoja poikia viiksekkäitä", "Albatrossi" ja siis paljon muitakin. Konsertin anti oli todella huikea.

Musiikista huolehti Sinfonia Lahti ja pieni bändi, joita johti kapellimestari Jarkko Kiiski. Lauluosuudet taas menivät kahden hienon laulajan piikkiin ~ sopraano Mari Palo ja tenori Hannu Lehtonen, joka myös pääosin juonsi tilaisuutta kertoen myös hauskoja ja osin vakaviakin anekdootteja herra Vainiosta. Kyllähän se Vainion reipastakin reippaampi alkoholin käyttö tuli esille, mutta myös kokonaan sen homman lopettaminen. Ihan täydellinen pakettihan tuo tilaisuus oli.

Olimme ostaneet liput heinäkuun 22. päivä ja saimme seuraksemme Irmelin serkun ja hänen vaimonsa, jotka vielä eilisaamuna heräsivät Malagassa eli samalle päivälle mahtui matka Euroopan yli ja sitten vielä konsertti, mutta hyvinpä he jaksoivat. Väliajalla joimme kahvia/viiniä ja söimme pientä palasta. 

Sibeliustalon pääsali oli aivan tupaten täynnä ja kyllä sen saattoi huomata, että suurin osa hänen tuotantonsa ystävistä oli kuta kuinkin meitä vanhempaa ikäluokkaa, mutta oli siellä toki nuorempaakin osastoa kuuntelemassa. Upeat aplodit loppuun ja toki pari encorea kuultiin, mutta kaikkineen lopulta erinomaisen miellyttävä konsertti.

lahti%20%E2%80%93%20kopio.jpg