Entinen seurakuntamme kanttori Martti Kilpeläinen , director cantus, director musices, musiikkineuvos ja vaikka mitä, muistaa entisiä kuorolaisiaan ja orkesterisoittajiaan aina säännöllisin väliajoin tarjoamalla esim. syntymä- ja nimipäivänään kahvit. Näissä tilaisuuksissa muistellaan menneitä. Se porukka, joka aikanaan lauloi Masan kirkko- ja muissakin kuoroissa, alkaa olla kuitenkin jo melkoisen iäkästä ja niinpä vääjäämättä näissä tilaisuuksissa muistellaan myös kuolleita.

Kävin eilen iltapäivällä hetken aikaa istumassa Vihdin seuriksella ja tapaamassa kirkkokuorotuttuja. Lauloin itse Masan johdolla kirkkokuorossa jostain kaksituhattaluvun alkupuolelta ja senkin jälkeen, kun hän jäi eläkkeelle, olen ollut riveissä, mutta viime vuosina en ajanpuutteen ja jaksamisen takia ole enää viitsinyt siihen hommaan osallistua. Parhaimmillaan 2010-luvun alkaessa hieman alle kymmenen vuotta sitten, kävin neljät kuorotreenit viikossa ja siihen vielä esiintymiset päälle. Oli siis kirkkokuoro, Produktiokuoro, Thromos ja minähän muutaman vuoden käytin Viihdekuoron johtamiseen. Nyt on enää Thromos ja Kamarikuoro, ja se saa luvan riittää tässä kohtaa elämää.

Tullessani Vihtiin töihin tutustuin tietysti paikallisiin opettajiin ja sitten hiljalleen myös muiden alojen ihmisiin ja muutaman kanssa lauloin mm. Kantaattikuorossa ja jossain vaiheessa kirkkokuorossakin. Suurin osa heistä tuli tutuiksi vain kuoroympyröissä enkä itse asiassa koskaan tavannut heitä muissa yhteyksissä, ellen nyt sattunut törmäämään vaikkapa kirkossa tai kahvilassa. Pyhäinpäivänä aika monen tutun nimi luettiin kuolleiden listalta. Niinhän tässä käy. Yhtenä hetkenä olet jossain virkeänä ja vauhdissa ja toisena hetkenä olet enää pelkkä muisto ja kuva kynttilän vieressä. Niinpä jokainen päivä on syytä elää ja kokea mahdollisimman järkevästi.

Jotenkin Martti Kilpeläisestä tulee sellainen olo, että hän on elänyt koko reippaasti yli 70 vuoden elämänsä käyttäen jokaisen päivän mahdollisimman järkevästi. Siihen kuuluu musiikkia valtavasti, mutta myös historian opiskelua omaksi iloksi, urheilun seuraamista ja omaa liikuntaa ja hyvin paljon silmät auki kulkemista. Hän voitti kerran eräässä television tietokilpailussa kaiken mahdollisen - en nyt muista mikä onnenpyörätonnikeiju se ohjelma oli, mutta kuten sanoin, siellä hän lakaisi nurin koko pöydän. Jäätyään eläkkeelle, hän sitten vietti aika monta talvea Espanjan Aurinkorannikolla alueen suomalaisen seurakunnan kanttorina.

Musiikin alueella hän kutsuu itseään musiikin kymmenottelijaksi, mikä hyvinkin pitää paikaansa, kun alkaa miettiä, millaisen CV:n hän kirjoittaisi. Siihen liittyy kanttorin homma, nokkahuilun opettamista ja opiskelua, torvensoittoa, kuorojen johtamista ja ennen kaikkea Vihdin seurakunnan orkesterin, Kapellin, johtamista. Löytyy omaa sävellystuotantoa ja sovituksia, on omia urkukonsertteja ja nimenomaan Kapellin ja Vihdin seurakunnan kuorojen kanssa keikkailua monessa huomattavassa kirkossa, kuten Turun tuomikirkossa, Temppeliaukion kirkossa, Tampereella ja joissakin paikoissa ulkomailla, joita en kyllä muista. Itse en koskaan ehtinyt tai viitsinyt lähteä noille pidemmille keikoille. 

Olipa siis kiva käydä hetken aikaa muistelemassa menneitä ja kuulemassa ihmisten kuulumisia. Hienoja hetkiä.

masa1.jpg