Kerrassaan omituinen juttu sattui eilen. Kyse on jonottamisesta. Suomalaisena olen tottunut ajoittain jonottamaan, mutta eilinen oli kyllä sillä alueella ehdoton ennätys.

En muista milloin olisin elämäni ensimmäisen kerran joutunut jonottamaan jonnekin oikein kunnolla. Kivijärvellä ei lapsuudessa sellaista juttua juurikaan ollut, koska ei siellä ikinä tapahtunut mitään niin isoa ja suurta, että olisi joutunut seisomaan pitkää aikaa ja odottamaan sisäänpääsyä tai vastaavaa. Koulussa jonotettiin välitunnilta sisälle ja juhlasaliin menemistä, mutta eipä sen kummallisempaa. Kun pääsimme uuteen kouluun joskus vuonna 1971 ellei peräti 1972, niin siellä piti jonotella ruokalaan, mutta sekin meni tosi sujuvasti. Hiihto- ja juoksukisoissa seistiin jonossa odottamassa lähtöä, mutta kaiken kaikkiaan ihan pientä se homma oli.

Kun menin lukioon, aloin käydä Saarijäven ja Karstulan illanvietoissa ja silloin seisoskelin jonossa saadakseni lipun, mutta muuten ei ollut ihmeempiä tarpeita seisoskella odottamassa sisäänpääsyä.

Armeijassa oli aika paljon jonoja. Rokotusjono tulee ekaksi mieleen. Menin armeijaan kesäkuussa 1977 ja niinpä tarkenimme mainiosti olla ulkona ja sitä jonoa sitten riittikin. Ruokalaan, oppitunneille, marssireissuille ja joka paikkaan mentiin jonoissa, joskin nekin liikkuivat suhteellisen nopeasti.

Opiskeluaikana odottelin muutamaan kertaan erinäköisissä odottelutilanteissa, mutta kaiken kaikkiaan sielläkään ei ihan käsittämättömiä juttuja sattunut. Joihinkin viihdepaikkoihin joutui joskus odottamaan sisäänpääsyä, mutta pääosin ei sielläkään ihmeesti mitään tarvinnut odotella.

Vihtiin muutettuamme emme juuri koskaan käyneet missään sellaisissa jonotuskeskuksissa, mutta yhtenä juhannuksena Irmeli oli aatonaattona töissä neljään tai viiteen ja tempaisimme siitä sitten saman tien Kotkaan. Sillä reissulla seisoimme kauan melkoisen verkkaisesti edenneessä tilassa ja kun oli kuuma, nousi tuo ärsytyskynnys melkoisesti.

Viron vapauduttua Neuvostoliiton hallinnasta aloimme matkustella silloin tällöin siellä suunnassa ja koska kumpikaan meistä (siis maista) ei kuulunut EU:hun, oli siellä satamissa aina melkoiset jonot. Ihan samalla tavoin jouduimme jonottamaan Kreikan lentokentillä, minne aloimme reissata vuonna 1989. Myös Ruotsin laivoille meneminen oli hieman hitaanoloista ja itse asiassa on edelleen, mutta onhan tuo nykyään kuitenkin ihan erilaista kuin parikymmentä vuotta sitten. Eihän siellä rajoilla kukaan enää mitään passia kysele ja laivoihin mennään näyttämällä lippua optiselle lukijalle.

Aloimme reissata Pariisissa vajaa kymmenen vuotta sitten ja siellä on aina, vallankin aktiiviseen turistiaikaan, melkoisia odotuksia. Irmelin kanssa pisimmät jonot olen seisoskellut Versaillesin palatsiin ja Eiffel-torniin, mutta Pariisin ennätys on kyllä Markulla ja minulla, kun olimme menossa katakombeihin. Se kyllä kannatti, mutta olihan se melkoisen hulppea jonotus.

Muuten en viime vuosilta muista pitkiä odotteluja paitsi joskus puhelimessa, kun yrittää hoitaa jotain asiaa, mutta se on onneksi aika harvinaista ja nykyäänhän melkein joka paikassa on takaisinsoittojärjestelmä, joten aika pian pääsee asioitaan hoitelemaan.

No nyt sitten asiaan. Eilen oli viemässä puiden lehtiä jäteasemalle ja niin hullulta kuin kuulostaakin, niin sinne oli hillitön jono. Jussi kertoi illalla, että hän oli kääntynyt takaisin ~ ei viitsinyt jäädä mätänemään jonon päähän. Minä jäin ja jouduin seisomaan kaatopaikkajonossa puoli tuntia, mikä on aika uskomatonta. Sitkeästi odotin, mutta aion jatkaa tuota hommaa ensi viikolla - eilen luovutin.

kaatis.jpg