Tuossa viikolla kiristelin hampaita ja revin ihokkaan lukiessani kokonaisopetuksesta, ilmiöpohjaisesta opetuksesta ja digiloikasta. Sikäli tein sen turhaan ja tuomitsin liian ankaralla kädellä, koska kyllä nämä jutut toimivat jos opiskelijat ovat  a) kuta kuinkin samalla lähtöviivalla b) samalla tavoin motivoituneita ja c) saaneet samat lähtökohdat tarpeellisten hilavitkuttimien käyttöön d) osaavat vastuullisesti niitä käyttää. Tästä olisi hyvä lähteä liikkeelle, mutta tässä on neljä kohtaa, jotka eivät kokonaisuudessaan täyty. Jos lasitorneissaan suunnattoman korkealla riekkuvat kasvatus- ja koulutusalan viisaat tulisivat niin paljon alaspäin, että ihan aikuisten oikeasti näkisivät ja kokisivat koulumaailman reaaliteetit, niin ehkä jonninjoutava höpinä uskomattoman hienoista metodeista, joilla tämä kansakunta nostetaan huippujen joukkoon, loppuisi.

A) Oppilaat eivät ole samalla lähtöviivalla.
Tämä johtuu siitä, että meillä on paljon kouluja, joissa ei ole kaikkea tarvittavaa välineistöä ja materiaaleja. Kuntien taloudellinen ahdinko on ajanut koulut sellaisiin tilanteisiin, että opettajat joutuvat hankinnoissaan priorisoimaan jotain asiaa ja joku muu merkittävä asia jää vähemmälle. Niinpä kuntien eri kouluissa opetellaan opetussuunnitelmista huolimatta eri asioita ja painotetaan jotain muuta.

Opettajat eivät osaa. Digiloikka on ollut sen verran hulppea, että osa opettajista on pudonnut kelkasta joko sen takia että he eivät ole olleet tvt-tekniikasta kiinnostuneita tai kokevat vanhanaikaiset menetälmät niin paljon paremmiksi. Tietotekniikan käyttämisen opettaminen - erilaiset oppimisalustat, opetuspelit, kuvaaminen, ohjelmointi - on ihan hillittömän vaikeaa, jos ei opettaja osaa näitä kaikkia ja se vaatii harrastuneisuutta. Meillä on vielä Suomessa paljon opettajia, jotka eivät avaa kotonaan konetta muuten kuin maksaakseen laskuja ja ehkä lukeakseen sähköpostiaan. Silloin asian opettaminen ei kerrassaan onnistu ja jos jollakin pienellä koululla on vaikkapa viisi opettajaa, joista kukaan ei osaa kunnolla käyttää koneita, ei opettaminen onnistu. Ei onnistu laulujen opettaminenkaan, jos ope ei osaa soittaa eikä laulaa. No, tietenkin levyltä, mutta tietotekniikkaa ei voi opettaa levyltä. Jos luokassa on parikymmentä oppilasta ja vaikkapa kahden oppilaan koneet eivät toimi, niin open on keksittävä, miten ne saa toimimaan. Useimmiten kyse on esim. siitä , että kone ei ole verkossa tai oppilas on kirjoittanut salasanansa väärin tai jotain hyvin yksinkertaista.

B) Oppilaat eivät ole samalla tavalla motivoituneita
Monelle oppilaalle tietokoneen käyttäminen on yhtä kuin somettaminen ja/tai pelaaminen. Mitään muuta he eivät halua sillä tehdä, koska tiedon hakeminen on suhteellisen työlästä, vaikka tarjolla on paljon erilaisia lähteitä. "Näppärä" oppilas kopioi kaiken, jolloin hän ei opi itse projektin tekemisestä eikä sen sisällöstä mitään. Näkeehän tätä aikuisten maailmassakin, missä jopa kansanedustajat jäävät kiinni törkeästä plagioinnista. 

Itse opiskelukaan, koneiden kanssa tai ilman, ei kiinnosta kaikkia. Nykylapset ja -nuoret saavat kaiken ihan liian helpolla ja kuvittelevat, että koko elämä on samanlaista rallattelua ja aurinkorantoja loppuun saakka.

Olipa ihan järkyttävää lukea Hesarista viikolla, että lukiolaisia ahdistaa, kun pitää viikonloppuisin tehdä koulutöitä. Voi hellanlettat tentään!!!!! Että pitääkö ihan tehdä töitä koulun eteen? Voi hyvänen aika. En edes viitsi sanoa... 

C) Oppilailla ei ole samoja mahdollisuuksia
Tämä lähinnä siitä, että kaikissa kodeissa ei ole riittäviä mahdollisuuksia. Ei kaikilla lapsilla ole kotona konetta vapaasti käytössä, ei tabletteja eikä tarpeeksi tehokkaita älypuhelimia. On lapsia, joilla ei edes ole kotona tietokonetta ja sitten on niitä perheitä, joissa pelätään säteilyä ja vakoilua niin paljon, että lapset eivät saa käyttää koneita.

Valmiudet koulunkäyntiin ovat myös hyvin eriasteisia, koska joillakin vanhemmilla on se käsitys että koulut ja opettajat ovat vihollisia ja nämä asenteet siirretään lapsiin. On koteja, joissa koulu koetaan pelkästään pahana asiana ja pienistäkin asioista syytetään opettajia. Lapsille ei kotona opeteta tai sitten hyviä käytöstapoja ei edes vaadita. Monilla aikuisilla ei näitä tapoja ole ja niinpä ne hyvät tavat eivät tietenkään saa kotoa mitään tukea.

D) Oppilaat eivät ole samalla tavoin vastuullisia koneiden käyttäjiä
Kuten jo totesin, joillekin vain pelaaminen tai somettaminen on merkittävä koneen käyttötapa. Myös nettikiusaaminen on joillekin erikoisen merkittävä ja siihen juttuun ei tarvitse edes osata paljon mitään. Esitelmän kirjoittaminen on ihan yhtä tylsää koneella kuin käsinkin, jos kohta se on nopeampaa ja virheiden korjaaminen on helpompaa.

*************

Hyviin tuloksiin ja riittävään osaamiseen pääsee kuta kuinkin yksinkertaisesti. On oltava ahkera. Mitä pidemmällä koulumaailmassa ollaan, sitä enemmän on tehtävä hommia. Se on yksinkertaista. On paljon asioita, joita ei opi kuin pänttäämällä. Minun ikäpolveni suhatutui koulunkäyntiin paljon vakavammin kuin nykyiset nuoret. Vaatimustasoa laskemalla ja ahkeruuden merkityksen vähennyksellä ei päästä millään eteenpäin. Niin kauan kuin suomalaisia nuoria kusetetaan muka tasa-arvoisella koululla, niin emme pääse eteenpäin kehityksessä ja niin PISA-testit kuin muukin kansainvälinen menestys laskee ~ uskokaa huviksenne tai paremminkin suruksenne.