Eilen, siis pyhäinpäivänä, olin kirkossa laulamassa pyhäinpäivän aiheen vuoksi. Pyhäinpäivänä muistellaan aina kuolleita omaisia ja ystäviä, kuten tänäkin vuonna.

Yleensä seurakunnan kuorot pyrkivät pitämään jonkinlaisia konsertteja tai laulujuttuja jumisten yhteydessä tässä kohtaa vuotta juuri ennen kuin varsinainen jouluhässäkkä alkaa. Sellainen mielikuva minulla on, että niin kauan kuin olen näissä hommissa soitellut ja laulellut, niin pyhäinpäivä on aina ollut vallan väkevästi seurakunnaliseen musiikkiin liittyvä ajankohta. 

Tähän sunnuntaille Kamarikuoro ja Kaisa-Leena olivat suunnitelleet kaksiosaisen konsertin. Ensinnäkin Kaisiksen ensimmäisestä urkukonsertista on kulunut kuta kuinkin tarkalleen 30 vuotta ja toisekseen Kamarikuoro on valmistellut pitkin syksyä jo joskus aiemminkin esitettyä Louis Victor Jules Viernen teosta "Messe Solennaille".  Minä en ole sitä laulanut aiemmin, koska teos oli ohjelmistossa ennen kuin liityin kuoroon pari vuotta sitten.  

Ranskalainen Vierne (1870-1937) oli Notre Damen kirkon urkuri vuodesta 1900 alkaen aina kuolemaansa saakka. Hänellä oli suuria vaikeuksia näkönsä kanssa, mutta maailmanhistoria tuntee toki jopa täysin sokeitakin urkureita. Käsittääkseni Vierne ei ollut kuitenkaan ihan umpisokea. Tämä Viernen teos on sävelletty kaksille uruille ja sekakuorolle ja niinpä Kaisa-Leenan lisäksi tarvittiin toinenkin soittaja. Tällä kertaa siinä tehtävässä toimi niin ikään Vihdissä kanttorina toimiva Elina Pikkuhookana. Sanoisin kylmiltäni, että teos onnistui meiltä hyvin, ellei peräti erinomaisesti. Varmuutta saan sitten, kun äänittäjämme saa äänitteen pakettiin.

vierne.jpg

Sen lisäksi, että lauloimme tuon kuoroteoksen, saimme myös kuulla Kaisa-Leena urkutaidetta. Hän on diplomiurkuri ja kyllähän sen soitosta kuulee, että treeniä on paljon takana. Hän aloitti kuoriuruilla ja soitti Bachin kuuluisan C-duuri Toccatan, joka on siis se teos, missä on myös hidas Adagio-osa ja loppufuuga, vaikka niitä ei olekaan erikseen nimetty. Saimme lisäksi kuunnella Olivier Messiaenin Apparition de l'Eglise éternellen ja Oskar Merikannon Passacaglian. Käsittämättömän mahtavaa.

********

Ihan on pakko todeta tässä, että olen tosi tyytyväinen siitä, että aikoinaan tulimme Vihtiin ja olemme sitten jääneet tänne. Meille molemmille on löytynyt hyviä harrastuksia ja tuskinpa olisin kovin monessa vastaavan kokoisessa kylässä saanut tehdä tällaisia musiikillisia juttuja kuin täällä. Viikko sitten juhlimme Thromosta ja tämän viikonlopun iso sana oli Kamarikuoro. Ensi viikonloppu lienee oman tekemisen suhteen kevyempi.

vierne2.jpg